22.2.2014

Näin se homma etenee tai siis pysyy samana. Torstaina olin kädestä työterveyslääkärillä ja toiveissa oli työhönpaluu vaikka puolipäiväiseksi, noh en pääse koska käsi ei ole parantunut ja pitäisi osata tehdä kaikki vasemalla. Ensi tiistaina käiskirurgille konsultaatioon, jospa saisi jotain tietoa missä mennään. Noh jotain mukavaa sain luvan alkaa kävellä ja oikeakäsi pitää pitää tällöin suorana.

Eli tässä nyt vaan opetellaan ranhoittumista ja sitä että maltan antaa käden olla.

Perjantaina oli dietistä sovittu vapaapäivä. Ohjelmassa oli ensin nykytanssiesitys Tunteet tunteet, mä tykkäsin siitä ihan täpönä. Loppuillaksi mentiin LeBONKiin kuuntelemaan PistePistettä joka oli liven todella hyvä, olin ihan pähkinöillä.

Nyt kun on aikaa, niin on se kumma kuinka mieli alkaa harhailee vai keväästäkö tämä johtuu mutta nyt on aika päivittää olkkari tälle päivälle. Alla viikon aikaan saannos, enää puuttuu maalit, liirteri, tasoite, sisustusteippi, muutaman taulunkehys ja ........................niin hyvä tästä tulee kuin tuo remonttimieskin on niin innoissaan.

Eipä tässä muuta kuin ajatukset positiivisesksi ja dietistä pidetään kiinni eli paluu arkeen.

15.2.2014

Näin  se viikko on taas mennyt. Maanataina tapasin valmenttajani  eli Satu Kalmin, purin Sadulle oikein kunnolla mieltäni, itkin ja taannuin hetkeksi pikkulapseksi. Täytyy sano että tekipähän hyvää, taas sen tässä huomasi että suurin työ tehdään ajatustasolla, niin se vaan on. Satu kuuneteli ja palautti minut hienosti takaisin maanpinnalle ja kuten valkku sanoi ei mulla oikeasti tässä kiire mihinkään ole ja on aivan luonnollista että myös minullekin tulee jossakin vaiheessa ns. jumi päälle sitä edes auttaa tässä myös stressi ja särkylääkkeet. Satu laittoin minulle totaalisen liikuntakiellon kuten lääkäri, sain myös päivitetyn toipilasjan ruokavalion ja olen siitä todella iloinen. Satu pyysi vielä että tuon lääkärintodistuksen jotta voimme jatkaa valmennusta sairasloman ajan joten tämä valmennus loppuukin vasta marraskuun lopusssa, hyvä niin.

Sain tehtäväkseni rauhoittua ja opetella oman armon antamista itselleni, on se kumma tätä minä hoen omille asiakkailleni ja työntekijöileni mutta itse olen kyllä itseänii kohtaan todella vaativa ja armoton, nyt sen vasta käsitän. Minule on jotenkin kunnia asia tulla ommilla toimeen?!? Sain vielä tehtäväkseni lukea ja keskittyä tähän, noh meikäläinenhän tottelee ja kävi kirjoja hakemassa.

Tuossa yhden päivän ruuat mitä tällä hetkellä syön, onhan siinäkin koska käytännössä liikunta on nyt 0 ja olen ns. vuodepotilas kun mitään en tee. Ruokailut sujuu edelleen pilkkua viiaten, se on minulla aina ollut jotenkin " helppoa" ja kun noita katselee ymmärtää hyvin miksi, tuotahan pystyy vetämään koko loppuelämän niin se vaan on.

Kävin samalla kertaa moikkaamassa työkavereita ja oli oikeasti ihana niitä nähdä, siellä ne pärjäävät hyvin ja kovasti odottavat että pomo tulee röihin. Minulla on 20.2 työterveyslääkäri ja todella toivon että voin töhin jo palata ja käsi antaa siihen mahdolisuuden.

Tää käsi on kummallinen, välillä se on ihan paska ja särkee ihan helvetisti ja välillä ns. seestyneempi ja rauhassa, ehkä se on kuten kaikki minulle sanovat vie vaan aikansa kun tulee kuntoon ja minun on ymmärettävä ettei sillä oikeasti etten saa kädelä mitään tehdä.Olen nyt noudattanut lääkärin ja Sadun neuvoa ja en teen mitään 19.2 asti ja 20.2 työterveyslääkärin jälkeen katsotaan missä sitten mennään.

Elämä on tällä hetkellä pikkasen tylsää ja se pyörii oikean käden ympärillä, noh opinpahan rauhoittumaan ja ehkä myös itsestäni joten uutta. Satun tapaamisessa sovimme myös että jatkossa aamuaerobiset ovat vain 30min ettei kroppa totu liikaa aerobisiin jolloin painonhallinnata on haasteellista. Uudet liikuntaohjeet saan vasta ensi viikolla jos lääkäri antaa luvan liikkua. Jatkossa pidän myös kuukausittain yhden vapaasyöntipäivän, ennen tämä oli 6 viikon välien joten luottoa löytyy.

Oon ollut uudesta vuodesta lähtien tiukaisi dietillä ja ensi perejantaina 21.2 olen menossa ensin katsomaan nykytanssia Tunteet Tunteet http://www.hs.fi/kulttuuri/a1384579465307 ja sitten kuuntelemaan Le bonk Piste Pistettä niin ihana bändi että http://lebonk.fi/keikka/26326, http://www.youtube.com/watch?v=n-9Hw56h4U8 .

Lisäksi vaakakielto jatkuu, nyt saan käydä vaassa kerta kuussa ja tulos jaetaan viikoilla, ehkä hyvä niin koska tuo on ollut ja on minun ykkös stressin aihe.

8.2.2014

Kädestä sairasloma jatkuu 19.2, joten ei uutta. Kirjoitan myöhemmin lisää kunhan käsi antaa periksi.

1.2.2014

Ei mene ihan putkeen, ei. Käsi edelleen paskana, jouduin menemään keskiviikkona uudestaan lääkäriin kun tiistai-iltana alkoi ihan järkyttävä särky ei edes kahdella panacodilla taittunut. Noh tuomio sairaslomaa 8.2 asti, lääkityksen vaihto ja käden käyttökielto, joten yritän tässä kirjoittaa vasurilla pikkuhiljaa. Suomeksi sanottuna vituttaa, kävin tekemässä tiistaina jalkatreenin enkä todellakaan kättä käyttänyt, että sillee.

Nyt nähtävästi on vaan oltava ja oikeasti annettava käden rauhassa parantua, mutta kun tuntuu ettei maltti kestä.Eilen juntti kun olen kävin kävelemässä käsituen ja mitellan kanssa ja tulos oli että yöllä taas heräsin käsikipuun, että näin.

En tiedä mistä johtuu, mutta kropppa on ihan sekasin, menkat on kestäneet kolme viikkoa, joko mulla alkaa viihdevuodet tai jotain outoa tässä nyt on, jos jatkuu vielä maanantaina painun kyllä lääkäriin. Huomaan että alaan oikeasti olla tosi stressaantunut tästä kädestä ja kaikesta muusta, voi olla että sen takia kroppakin on ihan sekaisin. Varsinkin jos herään käsikipuun on vaikea saada uudestaan unta. Ainoa mikä nyt skulaa on ruokailut, niistä olen pitänyt huolen.

Käsipuolen keitos ukon avustuksella, höyrytetyt pavut, paistettuja diettinuudeleita ja jauhelihakastiketta.

Vaalla kävin tänään ja paino on 75.4kg joten kuussa tippunut masentavat 1.2kg, helvetti. Ihan sama kuin ei mitään, oikeasti. Noh yksi jutt on varma, periksii en anna, en anna. Jatkan se on varma, nyt yritän saada tämän nupin kuntoon, vituttaa olla vain himassa kun tuo käsi ei anna mitään tehdä, heti kun jotain yrittää tulee samantien kipeeksi perse. Ok nyt olen tarpeeksi kironnut, sorry vaan. Oon niin adhd ihminen että on vaikea olla vaan, noh oppia ikä kaikki.

Onneksi tapaan Satun 10.2, saa valaa meikään uuttaa uskoa ja todennäkäisesti saan uuden dietti- ja treeniohjelman. Tänään keskityn Vilin ( koirani 3v.) synttäreitä viettämään ja meen leffaan ja lopetan tämän itsesäälissä rypeemisen.

Vili mamin kulta, elämäni paras heräteostos.

Viikon motto, jota olen vaihelevalla yrityksellä yrittänyt noudattaa.

Elämäntilannettaan ei voi räätälöidä sopivaksi, 
mutta tuohon tilanteeseen sopivan asenteensa voi. 
Aina. Jos vain haluaa.