lauantai 1. helmikuuta 2014

1.2.2014

Ei mene ihan putkeen, ei. Käsi edelleen paskana, jouduin menemään keskiviikkona uudestaan lääkäriin kun tiistai-iltana alkoi ihan järkyttävä särky ei edes kahdella panacodilla taittunut. Noh tuomio sairaslomaa 8.2 asti, lääkityksen vaihto ja käden käyttökielto, joten yritän tässä kirjoittaa vasurilla pikkuhiljaa. Suomeksi sanottuna vituttaa, kävin tekemässä tiistaina jalkatreenin enkä todellakaan kättä käyttänyt, että sillee.

Nyt nähtävästi on vaan oltava ja oikeasti annettava käden rauhassa parantua, mutta kun tuntuu ettei maltti kestä.Eilen juntti kun olen kävin kävelemässä käsituen ja mitellan kanssa ja tulos oli että yöllä taas heräsin käsikipuun, että näin.

En tiedä mistä johtuu, mutta kropppa on ihan sekasin, menkat on kestäneet kolme viikkoa, joko mulla alkaa viihdevuodet tai jotain outoa tässä nyt on, jos jatkuu vielä maanantaina painun kyllä lääkäriin. Huomaan että alaan oikeasti olla tosi stressaantunut tästä kädestä ja kaikesta muusta, voi olla että sen takia kroppakin on ihan sekaisin. Varsinkin jos herään käsikipuun on vaikea saada uudestaan unta. Ainoa mikä nyt skulaa on ruokailut, niistä olen pitänyt huolen.


Käsipuolen keitos ukon avustuksella, höyrytetyt pavut, paistettuja diettinuudeleita ja jauhelihakastiketta.

Vaalla kävin tänään ja paino on 75.4kg joten kuussa tippunut masentavat 1.2kg, helvetti. Ihan sama kuin ei mitään, oikeasti. Noh yksi jutt on varma, periksii en anna, en anna. Jatkan se on varma, nyt yritän saada tämän nupin kuntoon, vituttaa olla vain himassa kun tuo käsi ei anna mitään tehdä, heti kun jotain yrittää tulee samantien kipeeksi perse. Ok nyt olen tarpeeksi kironnut, sorry vaan. Oon niin adhd ihminen että on vaikea olla vaan, noh oppia ikä kaikki.

Onneksi tapaan Satun 10.2, saa valaa meikään uuttaa uskoa ja todennäkäisesti saan uuden dietti- ja treeniohjelman. Tänään keskityn Vilin ( koirani 3v.) synttäreitä viettämään ja meen leffaan ja lopetan tämän itsesäälissä rypeemisen.

Vili mamin kulta, elämäni paras heräteostos.

Viikon motto, jota olen vaihelevalla yrityksellä yrittänyt noudattaa.

Elämäntilannettaan ei voi räätälöidä sopivaksi, 
mutta tuohon tilanteeseen sopivan asenteensa voi. 
Aina. Jos vain haluaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti