27.5.2013
Nyt on pakko hehkuttaa, mutta olen itsestäni ihan äärettömän ylpeä. Juoksin eilen koko naisten kympin alusta loppuun aikaan 1h ja 10min. Ja mikä parasta sitä ennen juoksut yhäjaksoisesti kaikki 5min. Alkaa siis olla aikamoisessa kunnossa. Kaunis kiitos Annelle ja Hanna-Marialle ilman teidän tukea ja kannustusta en olisi siihen kyennyt. Oon ihan liekeissä,

Meikä on keskellä.

Nyt on jalat ihan poikki, mutta ajattelin pyöräillä töihin josta siitä aukeisivat. 

26.5.2013

Näin se homma etenee ja viikko taas takana. Sain oikoluettavaksi tulevan Fit Laihdun lehden haastettelun, hyvin oli haastattelija saanut meikäläisen jorinoista esiin olennaisen. Toimitin toimitukseen ennen kuvan ja voi taivas minkä kokoinen siinä olen, tässä kuva.

Otettu Balilla huhtikuussa 2012, painoa kuvassa 103kg eli sama kuin valmennuksen alussa Olen lähdössä 3.10. uudestaan ystävien kanssa Balille ja pakko käydä ottamassa samassa paikkaa kuva. 12.6.2013 on sitten tämän hetkisten kuvien otto, noh saanpahan nähdä missä  olen nyt menossa.

On se kumma kuinka itsestään oppii vielä tämän ikäisenä uutta , meikäläinen on oppinut sen etten ajattele enää niin mustavalkoisesti ja olen valmis oppimaan uutta ja pyörämään mielipiteiteäni. Ennen kuin jotain sanoin pidin siitä kynsin ja hampainen kiinni, nyt olen valmis muuttamaan mielipiteeni ja kokeilemaan uusi asioita. Koskaan ei voi tietää mistä pitää jos ei sitä tosissaan ja avoimilla mielillä kokeile. Ainoa missä aioin olla ehdoton on tämä valmennus jonka vedän ohjeiden mukaan läpi.

Viikko on muuten mennyt kuten muutkin töitä ja treenejä tehden. Ruokailussa ei ongelmaa vaikka olen joutun sitä töissä kolme kertaa soveltamaan, omasta mielestäni olen osannut valita pahemmista parhaat. Olen sen huomannut ettei tämä kaadu siihen että joskus on vain pakko soveltaa, olen saanut siihen hyvät eväät jotka auttavat minua koko loppuelämäni ajan.

Perjantaina oli oman esimiehen kanssa lounaspalaveri ja ihanaa kun hän kävi kysymässä mitä saan syödä ja kuinka paljon ja oli käynyt ostamssa ohjeiden mukaisen lohisalaatin ja lisäksi minulle myös välipalan, eli kananmunia ja salaattia. On ihanaa kun kaikki minua tukevat, ei tähän oikeasti yksin vaan pysty. Mietin tässä juuri että olen selvinnyt ns. tuputtamiselta eli siltä että kyllähän voit yhden ottaa, ei se siihen kaadu. Johtuu varmasti siinä että olen kaikille kertonut missä mennään ja miksi ja että minä pysyn tiukasti ohjeissa. Nälkää oikeasti en näe kunhan syön kaikki ja onneksi noita kasviksia saa syödä paljon.

Yhden heikon hetken koin eilen mutta vain hiipuvan hetken, ilma oli aivan ihana ja sanoin ukoille että olisi ihanaa istua omalla terassilla ja ottaa lasi roseviiniä. Mutta se jäi vaan hetkeksi ja hyvä niin, koska en todellakaan sitä tee.

Treenit sujuvat hyvin, viime viikkoisen Jarin pt-treenin jalat kyllä aikesivat vasta keskiviikkona joten olipan jalkatreeni. Perjantaina oli Jarin kanssa taas ihanat treenit ja vieläkin on yläkroppa " tulessa", eilen ajanttelin että kävisin tekemässä pyörälenkin muttei toivoakaan että olisin pystynyt tankoa puristamaan. Sen olen huomannut että pt-treeneissä pystyn vaikka ja mihin kun toinen oikein kannustaa, yritän saada tuota samaa omiini ja joskus hiipivän hetken joku niistä pikkasen sitä edes muistuttaa.

Muuten olen treenannut viikon aikana ohjeiden mukaan. Tällä hetkellä on tehty 3 x salitreeni ja tänään pitää tehdä vielä yksi jotta tuo neljä tulee täyteen. Salitreenin lisäksi olen käynyt kolme kertaa spinningissä ja tehnyt yhden työmatkapyöräilyn. Keskiviikkona jaeilen vietin välipäivän ja on se kumma että se onkin vaikeaa, eli musta on tullut liikuntaholisti. Tänään on ohjelmassa naisten kymppi johon lähden kohta, teen sen kävellen kun ei tuo polvi kestä juoksemista, alkaa kerätä nestettä ja turpoaa juoksusta joten en sitä riskeeää jotta pystyn muut treenit sitten tekemään. Lulin että se on täysin kuntoutunut, mutta jokin tuossa juoksussa sitä ärsyttää.

Minulle oli vahingossa tullut naisten kympin paitana koko S ja kumma kyllä meni päälle, on se piukka mutta kumminkin meni päälle ja jatkossa on hyvä treeni paitana. Hiffasin muuten juuri että minun on pakko ottaa mukaan yksi välipalapatukka jotta saan ruokailut pidetty ohjeen mukaan. Sinne on vähän vaikea ruoka ottaa mukaan ja vetää kesken kävelyn mutta patukka onnistuu hyvin.

Sitten se viikon paino, nyt on pakko sanoa etten tiedä itkenkö vai nauranko vaaka näytti aamusta tasan 80kg eli viikossa -700g. Perkele ettei voinut olla vielä -100g. Oikeasti minua tämä naurataa. Sanoin muulle perheelle että ensi viikolla minulla on sitten ensimmäinen jumitusviikko ja vaaka lentää sitten kauniissa kaaressa takapihalle.

Kuvat jää valitettavasti pois kiireen takia, koska naisen kymppi kutsuu. Taidankin seuraavaksi laittaa sen ammattilaisen minusta ottavan kuvan.

19.5.2013

Taakse jäänyt taas yksi viikko. Etukäteen " jännitin" tulevaa viikkoa koska perjantaina olisi ollut isäni 70v. syntymäpäivä, jos hän ei olisi kuollut viime juhannuksena. Täytyy kyllä sanoa että minulla oli ihana isä ja ikävä hiipii mieleeni. Perjantaipäivän pyhitin isäni muistolle ja olin vaan ja öllötin. Huomaan myös että olen ollut koko viikon jotekin herkässä mielentilanssa, nytkin hiipii kyyneet silmiin, suru vie aikansa.

Viikon aikana tein päätöksen siitä että jatkan valmennusta vielä vuoden jälkeen. Syyskuun viimeinen päivä päättyy valmennus ja pidän kuukauden tauon ennen uutta puolen vuoden valmennusjaksoa jonka teema on peffa oikealle paikalle. Tauko pidän sen takia koska lähden lokakuun alussa että ystävieni kanssa Balille, joten sinä aikana on turha valmennuksesta maksaa. Nyt on hyvä mieli kun tein päätöksen valmennuksen jatkamisesta.

Suostuin alkuviikosta Fit Laihdu lehden haastetteluun ja se oli perjantaina, haastattelijaa lainateksi hän mukaasa haastattelu oli hauska. Teemana oli henkinen puoli prosessin aikana ja sitähän tämä on ennen kaikkea henkistä. Sanoin kyllä hänelle etten ole vielä valmis vaan tähän on vielä matkaa, muttei kuulemma haittaa. Seuraava vaihe on kuvien otto ja tekstin oikoluku, joten en osaa vielä sanoa koska lehti ilmestyy. Jos voin edes yhtä ihmistä avautumisenai kauttaa auttaa kannatti osallistua haastetteluun Toisaalta itse haastettelu laittoi taas pohtimaan mitä on tullut tehtyä ja miksi.

Muuten viikko on mennyt kuten muutkin, syömisen suhteen ei ole ongelmaa. On kyllä kumma kuinka " helppoa" tämä loppujen lopuksi on ollut, miksen olen siis tehnyt tätä jo aikaisemmin. Noh ehkä kaikella on tarkoituksena  ja aikansa. Senkin olen huomannut kun syö kaikki ja aikataulun mukaan ei oikesti ole nälkä,  kumma kyllä ovat mieliteot oikeasti aikapäiviä sitten jonnekin kadonneet. Poikkeuksena on  eileiset euroviisut eli aina aikaisemmin ollaan perheen kanssa tehty sen viimeisen päivän mässyt ja juotu ukon kanssa pikkasen viiniä. Nyt vaan tyydyin katsomaan kun tekivät tortillamässyn itse tehdyn salsan kera, pöytä täynnä karkkia ja muuta hyvää, nyt myönnän että oikeasti teki tiukkaa, siis aikuisen oikeasti ihan helvetin tiukkaa. Noh se mikä ei tapa vahvistaa ja selvisin eileisestä voittajana.

Toistaiseksi olen laittanut työmatkapyörän pannaan, kun siihen ei voimat oikein riitä muu treenaamisen lisäksi. Muuten treenin suhteen viikko on mennyt erinomaisesti, treenit sujuu hyvin ja kivaa on. Viime sunnuntaina menimme tyttäreni kanssa äitienpäivän aamutreeni tekemään ja odotimme 1 1/2 h emmekä pääseet salille kun oli tainnut avaaja nukkua pomppiin, eikä edes spinning-ohjaaja saanut ketään aukaisemaan ovea, joten en kyllä helpoisi periksi anna ja olen siitä ylpeä. Tulevan treeniviikon suunnittelen aina niin että treenit onnistuu ja jos on aikataulujen kanssa ongelmaa niin sitten saavat läheiset auttaa tai joustaa, meikäläinen on nyt ykkönen ja se on piste!!

Torstaina mulle oli kahden viikon tauon jälkeen Jarin kanssa pt-treenit ja ne vietettiin jalkatreenin teemassa, vähänkö oli ihanaa ja meikä teki omia henkilökohtaisia painoenkkoja. Koko kohta oli jalkaprässi leveä-ote vika sarja 20x 215kg, hyvä minä. Vieläkin tänä aamuna on jalat kipeät ja sai tulla rappuset hiljaa alas alakertaan, joten voi sanoa että jalkatreeni osui upposi. Olen siis hieman kehittynyt kun alotin aikoinani aloituspaino oli  80kg. En tiedä mistä johtui, isästä vai endorfiini ryöpystä, mutta kun tulin kotiin tuli minulta spontaanisti onnen kyyneleet. Tuli vaan jostakin niin onnellinen ja oikeasti ihana olo, etten voinut estää kyyneliä. Pikkasen ukko ja tytär katto pitkää ja päälle tuli naurun rymäkkä. Olen muutenkin viime aikoina tuntenut itseni tosi onnelliseksi. Jotenkin on sellainen tunne että se Hanna joka olen alkaa löytyä niiden kaikkien läskien alta.

Tuo se ei ole, vaikka tuokin näyttää onnelliselta. Niin sisällään se tunsi hukkuvansa omien läskien alle. Loppukuusta laitan päivitetyn kuvan ja ihanaa se näyttää ihan eri naiselta kun tuo joka otetiin just ennen valmennuksen alkua.

Sitten se tämän viikon paino, tekisi mieli sanoa jotakin mutten sano kuten lupasin valmentajalle en valita painonpudotuksesta vaikka vaaka näyttäsi mitä kunhan alas mennään. Viikonpudotus jo kolmatta viikko on -600g, eli nyt painon 80.7kg. Alas menee tasaisesti ja vaikkakin mulle tuskallisen hitaasti. Pikkuhiljaa alkaa yksi tavoitteesta lähestyä eli se että näen vaassa 7.lla alkava luvun, ai kuinka ihana ajatus.

Noh nyt kaffet naamaan ja alan valmistautua aamun tyhjänmasun sali- ja spinningtreeniin. 

12.5.2013

Jaahas taas viikko vierähtänyt ja ajatukset joten pyörii siinä että tämäkin loppuu aikanaan enkä sitä halua. Pidän tästä uudesta elämästäni sekä  Satun ja Jarin tuesta, en osaa edes nyt ajetella että joskus olen omillani. Nyt tuntuu eikä enkä siihen pysty, vaikka tiedän ettei se totta ole. Vaikka koenkin olevani vahva, koen tämän vuoropuhelun itselleni erittäin tärkeäksi. En tiedä mistä nämä ajatukset päähäni tulevat, toisaalta alan pikku hiljaa oikeasti kallistua siihen että jatkan valmennusta vuodenkin jälkeen, ainakin puoli vuotta, saa nyt nähdä mitä tämä akka päättää vaaka kun on.

Viikko on mennyt hyvin, mutta jotenkin nuo arkivapaat sotkevat, on aina pikkasen ulalla mikä päivä on menossa. Ruokailut sujuu hyvin, vaikka töissä on muuttujia koulutusten ja asiakastapaamisten takia, niin omasta mielestäni selviän niistä hyvin ja teen järkeviä valintoja ruuan suhteen.

Senkin olen huomannut että kun syön terveellisesti, niin voin todella hyvin, olo on ihan mahtava. Ennen aina oli maha kipeä, milloin turvotti  milloin mitäkin mutta nyt ne ovat taakse jäänyttä elämää. Olen tosi iloinen että olen saanut ruokarytmin ja nyt jo kroppa ilmoittaa, mitä se ei ennen tehnyt. Sitten nämä naisen hormoonit, eli eilen illalla oli jotenkin ruuan kanssa vaikeaa teki mukamas mieli kaikkea noh syykin selvisi tämä aamuna alkoi menkat. Hitto kun veisi mennessään nämä naisen hormaanivaivat, noh olen niin " vanha" oikeasti ettei minun tarvitse menkkoja montaa vuotta kärsiä. Eli jippii kohta alkaa vaihdevuodet hehehehe...............

Treenannut olen tosi hyvin ja olen oikeasti itsestä treenin suhteen todella ylpeä. Salitreenin olen tehnyt ohjeen mukaan nejä kertaa. Jalkaprässissä tuli kapella otetteella oma henkilokohtanen enkka viimeinen sarja 15 x 180kg ,kun treenit aloitin oli painoa 80kg. Jollekin se on vähän mutta koen olevani kehityskelpoinen. Tein muutenkin jalkatreenin torstaina niin että vielä tänä aamu jaloissa ja varsinkin peffa on tulessa on sen  ihanaa. Spinningissä olen käynyt kaksi kertaa ja muut aerobiset on ollut kävelyä. Nyt hiffasin että olen tältä viikolta laiminlyönyt lihashuollon eli tänään täytyy muistaa venytellä huolella. Oon kyllä huomannut että olen aivan liikunta addikti, vaikka aiemminkin liikun paljon niin nyt en oikein malta olla liikumatta. Myös kiltisti olen  välipäivän pitänyt.

Sitten tuo minun ihana kamalta ystävä / vihollinen eli vaaka. Aamupaino oli 81.3kg eli -600g vko. Alas menee koko ajan hyvä niin. Jotenkin odotan kuin kuuta nousevaa että vaaka näyttäsi 79.9kg noh tällä vaihdilla saavutan sen kahdessa viikossa. Olkoon se seuraava numerollinen tavoite, sen jälkeen on miinus 25kg eli pienillä askelilla eteenpäin niin hyvä tulee. Ei tässä kiirettä oikeasti ole, sen olen jo hyväksynyt etten ole " bikini" kunnossa kesällä 2013 mutta olen uimapuku kunnossa kesällä 2014.

Nyt tämä lähtee heittämään koirat ulos ja lähteen kuntosalille äitienpäivää viettämään selkätreenin ja spinningin parissa. Paras lahja jonka tämä äiti voi lapsilleen antaa on olla hyvässä kunnossa ja pudottaa painonsa terveelliselle tasolle jotta saavat äidistään vielä vuosi nauttia.

5.5.2013

Näin se homma etenee ja on ihana toukokuu. Ihanaa kohta on kesä ja tämän kesän pyhitän itseni hoitamiseen, nyt on minun vuoro.

Niin se vappukin meni ja ensimmäistä kertaa vietin sen diettillä ja pilkkua viitaten. Oli hienoa huomata etten edes kaivannut vapungrillijuhlia kun olin itselleni selväksi tehnyt etten niitä järjestä. Kaunis kiitos koko perheelleni hyvästä tuesta!! Vappu,illan koko kohta oli ihan naapuri tuli kännipäissään oveen nojaten mukamas koirien kanssa leikkimään, nätisti käskin sen tulla huomenna uudestaan ja mielessäni ajattelin että voi luoja mikä krapula tuota naisella aamulla odottaa.

Oli myös ihanaa huomata kuinka sitkeä tytär minulla on hän oli vapun bikini dietillä, minä omalla ja molemmat painiumme vapunpäivän aamusta tyhjän masun lenkille. Kyllä Kuuselan naiset on  kurkoja, nyt kyllä sanon että hyvä me.

Ruokailut sujuu dietin mukaan, viikolla oli pari muuttujaa töissä asiakkaiden takia mutta lounaat sain kuitenkin pääosin koottua kuten pitää, ihan sen suurempaa numeroa ja selittämistä." Nälkä " tai joku tulee ainostaan silloin kun ei ole salipäivää ja varsinkin kun pyöräilen töihin tuntuu ajoittain että energia alkaa loppua, mutta seurataan tätä jospa kroppa tottua ajankanssa. Oon niin iloinen että sain välipalaksi tuon munakkaan, se on nyt valopilkku.

Tää on kumma juttu oon tässä miettinyt, että kun treenaan ei ole mielitekoja mutta auta armias kun mulla on välipäivä tuntuu että varsinkin kotona ruoka alkaa pyöriä päässä. Noh ei hätää periksi ei anneta vaan mennään dietillä. Meitä on nyt kotona kaksi diettaajaa ja on ihana seurata tuota nuorta naista kun sekin vetää pilkkua viitaten, vaikkein edes aikaisemmin ole munia eikä rahkaa syönyt nyt vaan vetää kun käsketään, ihanaa!! Toisesta saa voimaa ja varsinkin kun näkee miten nopeasti tuossa nuoressa varressa muutokset näkyy. Oon siitä todella ylpeä kun tekee täsmälleen mitä sanotaan eikä sovella lainkaan.

Treenien suhteen ei ole muuta ongelmaa, mutta huomaan kuinka kaipaan Jarin kanssa yhdessä treenaamista. Jotenkin meidät yhteiset treenit ovat viikon koko kohta, on ihanaa kun Jari osaa lukea minua niin hyvin että olen aina tasaraha yhteisen treenien jälkeen.

Noh olen kyllä itsestäni ylpeä, vappupäivänä tein jalkatreenin jossa annoin kyllä kaikkeni. Jalkakyykkykävelyssä pari kertaa meni polvi maahan, tiedän ettei saa mennä mutta muistan aikaa kun masu oli tiellä eikä se oikein askelkyykkykävelyltä edes näyttänyt. Salitreenin olen tehnyt tällä viikkoa nyt kolme kertaa. Tänään olisi selkätreenin aika mutta saa nähdä, eilen haravoin koko pihan ja minulla paikat jostakin syystä ihan tukossa, takareidet ja kädet on aivan katki ja poikki joten voipi olla että selkätreeni siirtyy huomiseen. Tyhjän masun lenkkejä on tällä viikolla tullut kolme ja sen lisäksi olen tehnyt muutaman pitkän pyörälenkin. Klo 10.30 olisi tänään spinning, voipi olla että teen sen sijasta illalla pyörälenkin kun jotenkin tämä kirjoittaminenkin käy käsiin, kauni kiitos haravoinninlle eli kyllä arkiliikunta kannattaa.

Nukkunut olen vaihtelevasti, jostakin syystä ajoittain illalla ei vaan uni tule tai sitten olen herännyt öisin.  Yksi syy on se, että vahdin koska tuo nuorimies kotiutuu, en vaan osaa kunnolla nukkua nyt kun hän on alkanut baareissa käymään, vaikkei se aina edes juo jotenkin en osaa nyt kunnolla nukkua. Sitten vasta kun huomaan että on kotona, saan paremmin nukuttua. Pitää nyt vaan alkaa luottaa poikaansa jotta saan hyvät yöunet takasin. Noh tämä tasaittautuu kuten Sallakin kohdalla. Tämä äitinä oleminen on joten vaan aina tälläistä, vaikka molemmat lapset on aikuisia niin siltikin niistä on huoli.

Sitten viikon paino, aamulla vaaka näytti 81.9kg eli viikossa alas 600g. Eli alaspäin mennään koko ajan ja kuten syvästi lupaisin olen tuohon tyytyväinen. Nyt taidan itselleni hautaa kaivaa mutta sanoin tämän nyt ääneen. Hiffasin juuri että paino on mennyt koko ajan alaspäin ja olen toisaiseksi selvinnyt ilman ns. jumitusta. Jos jumitus saapuu luokseni, niin siinä vaiheessa täytyy miettiä miten saan psyykkeen mukaan, pelkoa ei ole että periksi annan mutta ....... Mutta tämä täytyy ääneen sanoa koska senkin aika saattaa tulla, on aina aikaisemmin olen tuossa vaiheessa periksi antanut. En tiedä miksi aloin tätä miettimään, noh olenpanhan valmiiksi asiaa työstänyt ja sen itselleni selväksi tehnyt että nyt vaan jatketaan niin lopussa kiitos seisoo.

Nyt kun katson tuota 81.9kg huomaan oikeasti kuinka pieni matka on siihen että vaaka näyttää 7 alkavaa joten se on seuraa numerollinen tavoite.