lauantai 4. toukokuuta 2013

5.5.2013

Näin se homma etenee ja on ihana toukokuu. Ihanaa kohta on kesä ja tämän kesän pyhitän itseni hoitamiseen, nyt on minun vuoro.

Niin se vappukin meni ja ensimmäistä kertaa vietin sen diettillä ja pilkkua viitaten. Oli hienoa huomata etten edes kaivannut vapungrillijuhlia kun olin itselleni selväksi tehnyt etten niitä järjestä. Kaunis kiitos koko perheelleni hyvästä tuesta!! Vappu,illan koko kohta oli ihan naapuri tuli kännipäissään oveen nojaten mukamas koirien kanssa leikkimään, nätisti käskin sen tulla huomenna uudestaan ja mielessäni ajattelin että voi luoja mikä krapula tuota naisella aamulla odottaa.

Oli myös ihanaa huomata kuinka sitkeä tytär minulla on hän oli vapun bikini dietillä, minä omalla ja molemmat painiumme vapunpäivän aamusta tyhjän masun lenkille. Kyllä Kuuselan naiset on  kurkoja, nyt kyllä sanon että hyvä me.

Ruokailut sujuu dietin mukaan, viikolla oli pari muuttujaa töissä asiakkaiden takia mutta lounaat sain kuitenkin pääosin koottua kuten pitää, ihan sen suurempaa numeroa ja selittämistä." Nälkä " tai joku tulee ainostaan silloin kun ei ole salipäivää ja varsinkin kun pyöräilen töihin tuntuu ajoittain että energia alkaa loppua, mutta seurataan tätä jospa kroppa tottua ajankanssa. Oon niin iloinen että sain välipalaksi tuon munakkaan, se on nyt valopilkku.

Tää on kumma juttu oon tässä miettinyt, että kun treenaan ei ole mielitekoja mutta auta armias kun mulla on välipäivä tuntuu että varsinkin kotona ruoka alkaa pyöriä päässä. Noh ei hätää periksi ei anneta vaan mennään dietillä. Meitä on nyt kotona kaksi diettaajaa ja on ihana seurata tuota nuorta naista kun sekin vetää pilkkua viitaten, vaikkein edes aikaisemmin ole munia eikä rahkaa syönyt nyt vaan vetää kun käsketään, ihanaa!! Toisesta saa voimaa ja varsinkin kun näkee miten nopeasti tuossa nuoressa varressa muutokset näkyy. Oon siitä todella ylpeä kun tekee täsmälleen mitä sanotaan eikä sovella lainkaan.

Treenien suhteen ei ole muuta ongelmaa, mutta huomaan kuinka kaipaan Jarin kanssa yhdessä treenaamista. Jotenkin meidät yhteiset treenit ovat viikon koko kohta, on ihanaa kun Jari osaa lukea minua niin hyvin että olen aina tasaraha yhteisen treenien jälkeen.

Noh olen kyllä itsestäni ylpeä, vappupäivänä tein jalkatreenin jossa annoin kyllä kaikkeni. Jalkakyykkykävelyssä pari kertaa meni polvi maahan, tiedän ettei saa mennä mutta muistan aikaa kun masu oli tiellä eikä se oikein askelkyykkykävelyltä edes näyttänyt. Salitreenin olen tehnyt tällä viikkoa nyt kolme kertaa. Tänään olisi selkätreenin aika mutta saa nähdä, eilen haravoin koko pihan ja minulla paikat jostakin syystä ihan tukossa, takareidet ja kädet on aivan katki ja poikki joten voipi olla että selkätreeni siirtyy huomiseen. Tyhjän masun lenkkejä on tällä viikolla tullut kolme ja sen lisäksi olen tehnyt muutaman pitkän pyörälenkin. Klo 10.30 olisi tänään spinning, voipi olla että teen sen sijasta illalla pyörälenkin kun jotenkin tämä kirjoittaminenkin käy käsiin, kauni kiitos haravoinninlle eli kyllä arkiliikunta kannattaa.

Nukkunut olen vaihtelevasti, jostakin syystä ajoittain illalla ei vaan uni tule tai sitten olen herännyt öisin.  Yksi syy on se, että vahdin koska tuo nuorimies kotiutuu, en vaan osaa kunnolla nukkua nyt kun hän on alkanut baareissa käymään, vaikkei se aina edes juo jotenkin en osaa nyt kunnolla nukkua. Sitten vasta kun huomaan että on kotona, saan paremmin nukuttua. Pitää nyt vaan alkaa luottaa poikaansa jotta saan hyvät yöunet takasin. Noh tämä tasaittautuu kuten Sallakin kohdalla. Tämä äitinä oleminen on joten vaan aina tälläistä, vaikka molemmat lapset on aikuisia niin siltikin niistä on huoli.




Sitten viikon paino, aamulla vaaka näytti 81.9kg eli viikossa alas 600g. Eli alaspäin mennään koko ajan ja kuten syvästi lupaisin olen tuohon tyytyväinen. Nyt taidan itselleni hautaa kaivaa mutta sanoin tämän nyt ääneen. Hiffasin juuri että paino on mennyt koko ajan alaspäin ja olen toisaiseksi selvinnyt ilman ns. jumitusta. Jos jumitus saapuu luokseni, niin siinä vaiheessa täytyy miettiä miten saan psyykkeen mukaan, pelkoa ei ole että periksi annan mutta ....... Mutta tämä täytyy ääneen sanoa koska senkin aika saattaa tulla, on aina aikaisemmin olen tuossa vaiheessa periksi antanut. En tiedä miksi aloin tätä miettimään, noh olenpanhan valmiiksi asiaa työstänyt ja sen itselleni selväksi tehnyt että nyt vaan jatketaan niin lopussa kiitos seisoo.

Nyt kun katson tuota 81.9kg huomaan oikeasti kuinka pieni matka on siihen että vaaka näyttää 7 alkavaa joten se on seuraa numerollinen tavoite.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti