1.12.2013


Ihan poikki vieläkin omista firman pikkujouluista, kivaa oli ja valmistelut oli ihan viimeisen päällä, kävin laittamassa ripset ja kampaajlla kampauksen ja mulla oli oma meikkaaja hotellissa. Täytyy sanoa että kivaa ooli, mutta juotua tuli pikkasen liikaa kun on tämä viinapää niin heikko.

Lisäksi repasin maanantaina ja värjäsin tukan ruskaksi, pikkasen on tässä kyllä toteuttelimista, vaika ihan kiva tämä on. Viikon koko kohta on kyllä Bingossa melkein 4000e voitto, kerrakin kävi hyvä tuuri.

Muuten treenit ja syömiset kulkee omaa linjaa, vaalla en nyt uskalla käydä ton juhlisen jälkeen joten siirrän sen ensi viikkoon. Nyt tulee tyhkä päivitys kun oon ihan poikki, jatkan myöhemmin.

23.11.2013

Takana loistoviikko, meikä on tullut takaisin. Ihanaa että flunssa on taakse jäänyt.

Jotenkin alkaa tuntua että elämä voittaa, niin henkisesti kuin fyysisesikin. Aivot eivät ole enää niin armottomat ja ymmärrän nyt paremmin itseäni. Tällä tarkoitan ennen kaikkea sitä että treenit sujuvat ja kroppa alkaa olla mukana, hitto että kesti että päästä taas tähän. En enää vertaa sitä mihin  pystyin ennen " taukoa" vaan näillä nyt mennään eteenpäin ja suomeksi sanottuna tuntuu aivan helvetin hyvältä, olen just tälläisenä riittävän hyvä.

Lisäksi minulle läheinen ihminen joka on sairastunut, voi paljon paremmin joten tällä on todella suuri vaikutus. Eteenpäin ennään päivä kerrallaan ja tiedän että niitä huonojakin tulee mutta niistä kyllä selvitään.

Liikkunnut olen ohjeen mukaan en yli, joka on minulta oikeasti hyvä saavutus, eli salitreeni n tehty kolme kertaa ja niist yksi oli pt-treenin Jarin kanssa eli perjantaina tehtiin pitkästä aikaa kunnn takareisitreeni, voi juma että teki hyvää, oikeasti ä oon noihin pt-treeneihin ihan henkisesti koukussa, mikään oikeasti mikään ei ole niin ihanaa kuin vetää itsensä ihan äärirajoille ja pois omalta mukavuusalueelta. Aerobiset olen hoitanut kävelylenkkeinä luonnossa ja niitä olen tehnyt kolme. Vaikka haluasin enemmän liikkua, ymmärrän että meikäläiselle tekee oikeasti hyvä ottaa pikkuhetki rauhallisemmin, jotta kroppa jaksaa.

Ruokailut menee ohjeen mukaan, kaikki olen kiltisti syönyt. Loppuviiikosta minulla oli kahden päivän koulutus, siellä jouduin ruokalun kanssa luovimaan mutta valitsin parhaani mukaan vaihtoehdot, meinasin tuskastua kun ruoka ei ollut dietin mukaista eikä ruokartmi ihan toteutunut, mutta sitten hiffasin että valitse vaan parhaat vaihtoehdot ei tämä muutamaan päivään kaadu.

Täytyy kyllä sanoa että oli paras koulutus missä olen vuosiin ollut, Työterveyslaitoksen koulutus unettomuuden/ unihäiriöiden hoitosta, oikeasti sain konkreettisia työkaluja niin yksilö- että ryhmhoitoon jotka oikeasti tutkimuten mukaan toimivat jos niitä noudattaa, en tiedä miksi olen tästä niin innoissani? Ehkä siksi etttä on antaa jotain mikä toimii, jos noudattaa, ns. luita lihasten päälle.

Ensi viikolla meillä on työpaikan pikkujoulut ja menen niihin, eli tulee vapaasyönti-ja juontipäivä, oikeasti meinaan nauttia mutta taas kohtuudella sitähän tässä myöskin opetellaan. Pikkujouluja varten menen laittamaan ripset, olen ostanut uudet vaatteet, tyttäreni ystävä tulee minut meikkamaan ja meinaan nyt kunnolla nauttia siitä että voin olla tyttö, eikä minun tarvitse itseäni ulkoisesti hävetä.

Seuraavalla viikolla minulla on 5.12 Tallinnan 22h risteily ja 7.12 menen katsomaan Samuli Edelmannia ja saat lupaan ettei sokka lähde irti, vaan harjoitus tekee mestarin.

Vaalla en tällä viikolla käy, vaan menen ensi viikolla kiltisti pikkujoulujen jälkeen. Olen tuskaillut kuinka tiukassa ovat nuo ns. lomakilot ja nyt sen lopetan, peffa kyllä alas ne tulee oikeasti jollakin aikavälillä,  tärkeää on nyt vaan että mennään ohjeen mukaan ja piste.

17.11.2013

Elämäni suuri valo, aarteni tyttäreni täyttää tänään 23v. on haikeaa ajatella että sain Sallan juuri 23v. vuotiaana, että olin nuori. On ollut ihana katsoa kuinka Sallasta on kasvanut kaunis nuori nainen myös sisältä, jos jossakinn olen onnistunut äitinä niin tuossa ihanassa naisen alussa. Saan vielä hetken Sallasta nauttia koska tammikuussa muuttaa Turkuun ja olen jo useaan kertaa asiasta itkenyt, koska ikävä tulee olemaan suunnaton. Noh näin se on että lapset ovat lainassa ja ne pitää kasvattaa niin että tulevat sinua vapaaehtoisesti katsomaan myös vanhana.

Äiti tytär, että se on oikeasti ihana!


Oma viikkoni meni ns. perseelleen, sunnuntaina oli jo hieman sellainen tunne etttä tulen kipeäksi mtta siitäkin huolimatta vein koko perheen isän päiväksi syömään, itse söin kohtuudella mutta nauttien. Maanantain sinnittelin töissä ja sitten se flunssa todenteholla iski. Noh ei auttanut kuin potea tauti pois ja torstaina pääsin takasin töihin.

Sunnuntaita lukuunottamattta olen pysynyt tuikasti dietillä, en edes ymmärrä miksi puhun auna dietistä koska ei tämä enää mikään dietti ole vaan tämän hetkinen ruokavalioni ja piste.

Lisäksi olen höyrähtänyt tähän nykyiseen olotilaani ja oikeasti on ihanaa olla tyttö. En olisi ikinä uskonut että sanon tämän, mutta meikä rakastaa vaateiden ostoa. Ennen se oli täyttä tuskaa kun oikeasti mikään ei matunut päälle ja jos mahtui niin näytti Pekkaniskan lainapeitteeltä. Nyt höyrähdin täysiä ja ostin neljä uutta " pikkumustaa" mekkoa, tiedän että ovet ensi vuonna tähän aikaan isoja mutta nyt nautin niiden pitämisestä.

Liikunta flunssa takia on jäänyt minimiin. Perjantaina oli Jarin kanssa p-treenit ja voin sanoa että osui ja upposi, sain valmentajalta luvan tehdä Jarin kanssa supersarjoja ja tehtiin jalkatreeni edellisestä yhteisestä jalkatreenistä oli yli kaksi kuukautta ja voin sanoa että meikäläinen oli ihan tasaraha ja kuollut, paidassa ei tainnut olla yhtään kuivaa kohtaa treenn jälkeen. En tiedä mistä johtuu mutta taivas kuinka olen tuota perferssiä tunnetta kaivannut, saan ihan hirveät kiksit kun mennään omille äärirajoille ja sen yli, mikään ei mikään voita sitä tunnetta. Illalla olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa soffalle. Lauantaiaamuna oli jalat ns. tönkkösuolatut muikut joten katsoin parhaaksi heti aamusta lähteä pitkästä aikaa aamulenkille jotta saisin jalat edes hieman auki, noh hitaasti ja tasaisesti tuli mentyä. Edelleen tänä aamu on jalat tönköt, joten todellakin jalkatreeni osui ja upposi. Tänään vielä salitreeni.

Sitten lempilapsi eli vaaka, kahden viikon saldo 0.8kg joten kylä se alas tulee, painoa nyt 73.6kg. Seuraavan kerran menen taas kahden viikon päästä.

10.11.2013

Isänpäivä, alkoi sillä että tyttären kanssa teimme rakkaalle miehelleni engaltilaisen aamupalan itse söin kiltisti kaurapuuron omilla härpäkkeillä.

Kuten aina ruokailut menee omalla painolla, sitä ei oikeasti mieti että on dietillä, varsinkin nyt kun tätä ruokaa on toistaiseksi paljon. Torstaina oli koulutus ja ruokailun pystyin hyvin duunaamaan dietin mukaisesti. Perjantaina olimme ukon kanssa ulkona pikkujouluja viettämässä, eikä sokka lähtenyt irti vaan nautin kohtuudella. On se vaan niin että elämässä arki ratkaisee, eikä yksittäiset tapahtumat diettiä tai elämä kaada. Ennen tämä oli minulle vaikeaa, kun olin niin tiukkapitoinen tässä asiassa, jotenkin mukamas tuntui dietti on pilalla kun ei pystynyt täysillä vetämään. Tässäkin olen utta oppinut ja näillä opeilla mennään loppuelämä.

Kokonaisvaltainen olo on hyvä, loman jälkeen on arkirytmi löutynyt hyvin. Ainoa asia mikä on oikeasti vaikeaa on liikunta, kroppa on ihan ihmeissään kuukauden taousta ja mieli tekee teppoisia, kokoajan vertaan missä olin enkä ole jostakin syystä omaan suoritukseeni tyytyväinen. Lisäksi haluasin treenata enemmän ja varsinkin pt-treenissä tuntuu että " teen" mukamas puoliteholla kun supersarjoja eikä triloja ei ole. eli nyt vinkuin valmentajalta että saisin niitä pt-treenissä tehdä. Siitä olen ylpeä että olen oikeasti tehnyt liikunnat ohjeen mukaan enkä ole niitä ilman lupaa alkanut tekemään enempää vaikka oikeasti halusin liikkua paljon enemmän.

Siitä olen onnellinen että ihminen joka on minulla läheinen ja vakavasti sairas, on nyt hieman parempi, lääkitys on alkanut tehota ja tämä näkyy. Tiedän että sairas on pitkäaikainen ja täynnä muuttujia, mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan.

Loppuvuoteen mahtuu monta tapahtumaa ja onneksi olen saanut luvan niistä nauttia, 29.11 on firman pikkujoulut, 5.12 lähden päiväristeilylle, 7.12 Circukseen katsomaan Samuli Edelmannnia ja uusi vuosi otetaan vastaan Apolossa Sami Hegbergin shown merkeissä ja sitten on vielä joulu. Sen olen päättänyt että nautitaan kohtuudella, sokkaa ei voi päästää irti ja välit vedetään täysillä. Yhtään grammaa en anna painon nousta en todellakaan.

Siitä päästäänkin vaaka asiaan, päätin että vaassa käyn nyt kahdenviikon välein eli ensi viikolla painopäivitys. Kyllä se alas tulee kuten aina, gramma kerrallaan. Tämä siksi että vaikka kuinka puhun jotenkin aina stressaan tuota painoasiaa joten opettelen nyt siitä pikkuhiljaa pois.

3.11

Näin se homma etenee maanantaina alkoi uusi vuosi valmennus virallisesti. Oikeasti ihanaa että ainakin vuoden saan jatkaa.

Viikko on mennyt todella nopeasti johtuen ennen kaikkea töistä. Vaikka töissä on ollut kiirestä, on seillä samalla ollut tosi kivaa, tiedän että toistan itseäni mulla on oikeasti maailman parhaat työkaverit. Oon tässä miettinyt kuinka onnellinen saa olla että minulla on hyvät taustajoukot ja voimavaratekijät on  kunnossa.

Yksi suuri muuttuja tässä nyt, yksi minulle läheisistä ihmisistä on vakavasti sairastunut ja tämä vaatii nyt minulta paljon. Entinen minä olisi hakenut lohdun ruuasta, uusi minä ei sitä tee. On tärkeää että itse pysyn hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa jotta pystyn olemaan apua ja tukena. Tiedän että tästäkin selviän on vaan mentävä päivä kerrallaan. Suurin ahdistuksen tunne oli epävarmuus ja siitä johtuva stressi, mutta onneksi on löytynyt syy ja seuraus.

Ruokailuiden suhteen sujuu hyvin, vaikka alussa oli outoa että tuota ruokaa on taas noin paljon, noh nautitaan siitä tiedän että se siitä kyllä vähenee. Liikuntaa on tehnyt ohjeiden mukaan, en yli enkä ali. Täytyy kyllä myöntää että kroppa on ihan sokissa kun on ollut tuo kuukauden tauko salitreenistä, jotenkin oon vaan ihan puhki. Perjantaina minulla oli pitkästä aikaa Jarin kanssa pt-treeni ja olisin ollut kuin taivaassa niin ihanaa se oli, että olenkin niitä kaivannut. Noh tästä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. treeniä treeniä niin kroppakin taas tottuu.

Vaalla kävin vaikka en aikonut sitä tehdä, -0.5kg joten enää 3kg noita lomakiloja pudotettavana. Eli kyllä se alas tulee, ehkä realistinen tavoite on että vuoden vaihteessa kun pistetään täysi rähinä päälle on lomakilot pudotettu?

Noh jottei ole pelkää synkyyttä ostin elämäni ensimmäisen kunnon juhlamekon ja siihen ihanat nahkakngät 10cm koroilla, kerrankin on pikkujoulujuhliin jotain nätti päälle pantavaa, ennnen oli vaan lainapeitteitä joten tästä nyt hyvää oloa!