lauantai 16. marraskuuta 2013

17.11.2013

Elämäni suuri valo, aarteni tyttäreni täyttää tänään 23v. on haikeaa ajatella että sain Sallan juuri 23v. vuotiaana, että olin nuori. On ollut ihana katsoa kuinka Sallasta on kasvanut kaunis nuori nainen myös sisältä, jos jossakinn olen onnistunut äitinä niin tuossa ihanassa naisen alussa. Saan vielä hetken Sallasta nauttia koska tammikuussa muuttaa Turkuun ja olen jo useaan kertaa asiasta itkenyt, koska ikävä tulee olemaan suunnaton. Noh näin se on että lapset ovat lainassa ja ne pitää kasvattaa niin että tulevat sinua vapaaehtoisesti katsomaan myös vanhana.

Äiti tytär, että se on oikeasti ihana!


Oma viikkoni meni ns. perseelleen, sunnuntaina oli jo hieman sellainen tunne etttä tulen kipeäksi mtta siitäkin huolimatta vein koko perheen isän päiväksi syömään, itse söin kohtuudella mutta nauttien. Maanantain sinnittelin töissä ja sitten se flunssa todenteholla iski. Noh ei auttanut kuin potea tauti pois ja torstaina pääsin takasin töihin.

Sunnuntaita lukuunottamattta olen pysynyt tuikasti dietillä, en edes ymmärrä miksi puhun auna dietistä koska ei tämä enää mikään dietti ole vaan tämän hetkinen ruokavalioni ja piste.

Lisäksi olen höyrähtänyt tähän nykyiseen olotilaani ja oikeasti on ihanaa olla tyttö. En olisi ikinä uskonut että sanon tämän, mutta meikä rakastaa vaateiden ostoa. Ennen se oli täyttä tuskaa kun oikeasti mikään ei matunut päälle ja jos mahtui niin näytti Pekkaniskan lainapeitteeltä. Nyt höyrähdin täysiä ja ostin neljä uutta " pikkumustaa" mekkoa, tiedän että ovet ensi vuonna tähän aikaan isoja mutta nyt nautin niiden pitämisestä.



Liikunta flunssa takia on jäänyt minimiin. Perjantaina oli Jarin kanssa p-treenit ja voin sanoa että osui ja upposi, sain valmentajalta luvan tehdä Jarin kanssa supersarjoja ja tehtiin jalkatreeni edellisestä yhteisestä jalkatreenistä oli yli kaksi kuukautta ja voin sanoa että meikäläinen oli ihan tasaraha ja kuollut, paidassa ei tainnut olla yhtään kuivaa kohtaa treenn jälkeen. En tiedä mistä johtuu mutta taivas kuinka olen tuota perferssiä tunnetta kaivannut, saan ihan hirveät kiksit kun mennään omille äärirajoille ja sen yli, mikään ei mikään voita sitä tunnetta. Illalla olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa soffalle. Lauantaiaamuna oli jalat ns. tönkkösuolatut muikut joten katsoin parhaaksi heti aamusta lähteä pitkästä aikaa aamulenkille jotta saisin jalat edes hieman auki, noh hitaasti ja tasaisesti tuli mentyä. Edelleen tänä aamu on jalat tönköt, joten todellakin jalkatreeni osui ja upposi. Tänään vielä salitreeni.

Sitten lempilapsi eli vaaka, kahden viikon saldo 0.8kg joten kylä se alas tulee, painoa nyt 73.6kg. Seuraavan kerran menen taas kahden viikon päästä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti