27.9.2013

VUOSI ELÄMÄSTÄNI aloituksesta 365 päivää

Olen laihduttanut koko aikuisikäni, ei ole dieettiä mitä en olisi kokeillut. Kiloja olen vuosien aikana laihduttanut varmasti satoja, mutta kaikki ovat tulleet takaisin ja aina yleensä muutaman lisäkilon kera. Nyt oli pakko myöntää etten tähän enää yksin kykene, tarvitsen toisen apua ja tiukkaa sellaista. Ikää 44v, pituutta 159.3cm ja painoa 102.4kg, vyötärönympärys 116cm, housujen koko oli 50 eli olin sairaanloisen lihava. Kesällä 2012 päätin että jotain on tehtävä.  Nukuin jatkuvasti huonosti ja kärsin kaiken maailman vatsavaivoista. Olo ei ollut ihan paras. Miksi sitten Fitfarm, siksi ettei siellä selityksiä kuunnella eikä päähän paijata ja se on joko ota tai jätä ja vastuu tekemisistä on itsellä. Lisäksi olin aikoja sitten kokeillut Liteä josta tulokset olivat hyvät, mutta söin kilot takaisin, tunnesyöppö kun olen.

28.9.2012 tapasin ensimmäistä kertaa valmentajani Satu Kalmin ja silloin tiesin heti että nyt onnistun, siitä ei ole epäilystäkään. Samana päiväni minulla oli ensimmäinen saliohjaus pt Jari Leskisen kanssa. Sanoin Jarille heti kun tavattiin suoraan, että salitreeni kiinnostaa minua yhtä paljon kuin kilon paskan syöminen että näistä lähdetään. Lisäksi pyysin Jarilta, että jos alan selittämään ja sanon etten jaksa niin Jari sanoo minulle ” älä läski akka selitä vaan tee”.   Tätä Jari ei ole kertaakaan johtunut minulle sanomaan koska päätin siitä hetkestä lähtien että teen aina kaikki ja ilman selvitystä. Yhdessä ollaan treenattu jo rapiat 50 kertaa.

Noh vuosi on nyt mennyt ja mitä on tapahtunut. Olen ymmärtänyt että tämä matka on henkinen, kaikki tapahtuu pään sisällä. Tässä minua on auttanut myös blogin pitäminen. Päivääkään en vaihtaisi pois, tämä matka on ollut ihana ja sen läpi käyminen on vaatinut aikaa. Suurin haasteeni on ollut se, ettei kaikki tulos näy vaassa kiloina, vaan muutos tapahtuu kokonaisvaltaisesti kropassa.  Myönnän suoraan että olen käynyt tätä tuskailua koko valmennuksen ajan ja alussa meinasi pinna palaa kun paino putosi mukamas hitaasti.

Alusta saakka olen kaikille kertonut projektistani ja mitä se tarkoittaa, kun se on ollut julkista ei ole tarvinnut selitellä. Osallistun Satun kanssa myös radio-ohjemaan meidän valmennussuhteesta ja annoin haastattelun keskeneräisestä projektistani Fit Laihdu lehteen.

Olen oppinut uuden tavan elää ja toimia, ennen alkoivat viikonloput herkkujen ja viinin kera, perjantaisin palkitsin itseni esim. tapasherkuilla ja muutamalla lasilla viiniä. Nyt alkaa joka ikinen perjantai Jarin pt-treeneistä ja tästä saan samaa hyvää oloa mikä ennen tuli syömisestä ja juomisesta. Vuoden aikana olen rakentanut itselleni uudet rutiinit ja käytösmallit ja olen niistä aidosti ylpeä.

 Treenaajana olen kehittynyt valovuoden, huomaan että ns. mukavuusalueella treenaaminen ei sovi minulla lainkaan vaan olen äärimäisen kilpailuhenkinen itseäni kohtaan. Kerran tulin Jarin jalkatreenistä kotiin ja ulko-ovella tuli aloin itkemään koska fiilis ja olo oli vaan niin hyvä.  Entinen rapakuntoinen nainen on nyt elämänsä parhaassa kunnossa. Olen myös yllättynyt mihin kaikkeen pystyn, esimerkiksi juoksin Naisen kympin aikaan 1h 10min ja sitä ennen olin juossut yhtäjaksoisesti vain 5min, uskomatonta.  Treenannut olen uskomattoman määrän, eli yhteensä vuoden aikana olen liikkunut tuntia 410 tuntia ja 426 kertaa, lajeina mm. kuntosali, spinning, sauvakävely, kävely, pyöräily jne. Kun katsoo tuota liikuntamäärä ymmärtää hyvin ettei pelkkä liikunta riitä vaan suurin merkitys on ruokavaliolla.

Itse dietin noudattaminen on ollut oikeasti helppoa, kun syö ohjeiden mukaan myös tulosta syntyy, ei ole nälkä ja kokonaisvaltainen olo on hyvä. Enää en ajattele että olen dieetillä, tämä on nyt minun elämäni.  Ohjeita olen noudattanut pilkkua viilaten ja se on sopinut minulle äärimmäisen hyvin.  Dietin aikana olen saanut pitää sovittuja vapaasyönti- ja juontipäiviä noin 6-8 viikon välein ja aina seuraava päivänä olen palannut saman tien takaisin diettiin.  Vain kerran se oli todella vaikeaa eli ensimmäisenä joulupäivänä kun muut söivät jouluherkkuja aamusta alkaen, niin silloin tuli dietissä suuri käännekohta eli minähän pystyn tähän. Lisäksi diettiin mahtuu kaksi ulkomaan matkaa ja toisen matkan aikana Italiassa viikon aikana paino putosi 1.4 kg koska matka oli ns. treenimatka ja oli ihanaa huomata että olen oppinut todella paljon itsestäni.

Olen itsestäni äärimmäisen ylpeä, oikeasti minä olen tämän työn tehnyt ja nämä valinnat, ennen kaikkea olen halunnut tätä. Mutta pakko myöntää ennen olisi tähän pystynyt itse, suuri kunnia kuuluu Sadulle ja Jarille, ilman heitä en olisi tässä. Satu on ollut järjenääni, tukikallioni, sparraajani ja mentorini. Jarin nostan yhdeksi ” elämäni miehiksi” ilman Jarin pt-treenejä olisi kroppani ja mieleni ihan jotain muuta.  Lisäksi suuri kiitos kuuluu perheelleni ja ystäville, kaikki ovat minua tukeneet.  Tyttärelleni Sallalle erikseen kaunis kiitos tuesta, treeniseurasta ja stylistinä olemisesta. Myös muiden Fitfarmin pt-valmennuksessa olleiden tuki ja kannustus ovat minua kantaneet, olen saanut myös uskomattomasti voimaan muiden onnistumisesta, joten sanon että hyvä me!

Painoa on nyt 71.4kg eli vuoden aikana matkalle jäi yhteensä 31kg eli 62 pakettia voita, housun koko muuttui 50.stä 38.ksi ja vyötärö pienentyi 33cm, painoindeksi muuttui sairaanloisesta ylipainosta lieväksi. Tämä vaati minulta totaalisen elämänmuutoksen, niin henkisesti kuin fyysisesti.  Niin se vaan on että nämä kilot oli pakko syödä pikkuhiljaa pois ja tämän ymmärtäminen on ollut kaiken a ja o.

Olen aina ollut omasta mielestäni positiivinen ja onnellinen.  Mutta nyt olen oikeasti löytänyt läskien alta naisen josta aidon oikeasti pidän, se on nasta tyyppi ja olen ylpeä tuosta naisesta. Lisäksi on ollut hyvä huomata kuinka suuri merkitys tällä on muille läheisille ihmisille, esimerkkinä se että tyttäreni sanoi minulle ” äiti huomaatko kun olet noin onnellinen on isi myös onnellinen”. 

Parasta on että olen saanut elämäni takaisin,  vaikken edes tiennyt että olin sen hukannut. Valmennusta jatkan vielä ainakin vuoden ja katsotaan sen jälkeen sitten uudestaan missä mennään. Lopuksi haluan sanoa, jos tätä haluat sen saat mutta älä luule että tämä tulee ilmaiseksi, joudut vuodattamaan verta, hikeä ja onnenkyyneleitä sekä tulet yllättymään mitä itsestäsi löydät. 

21.9.2013

Näin se homma etenee , kohta on ensimmäinen vuosi takana. Ihanaa koko akka on parantunut ja elämä voittaa. Tuntee heittää häränpyllyä ja oon jotenkin koko ajan iha  herkkä, joutuu varmasti siitä että kohta vuosipäivä lähestyy. Vuosi sitten olin kyllä ihan eri ihminen kuin nyt, meillä kahdella naisella on ero kuin yöllä ja päivällä. Oon miettinyt paljon mitä vuodessa on tapahtunut ja musta tuntuu että olen saanut oikeasti elämäni kirjaimellisesti takasin vaikken edes tiennyt että se on hukassa.

Liikkunut olen muuten hyvin, mutta vain yksi aamulenkki on tehty, jotenkin vaan olen tarvinnut unta ja nyt olen itseäni kunnellut. Salitreeni on tullut tehty neljä kertaa ja spinningissä olen käynyt kaksi kertaa. Perjantai tehtiin Jarin kanssa ihana reisi ja pakaratreeni ja pakko myöntää mä rakastan hackkia vaikka välillä tuntuu että en jaksa ja kuolen, mutta se tunne!! Viime sunnuntaina lähti ns. sokka irti ja kävin tekemässä pikkasen rappustreenin, yhtäkyytiä yhteensä 6018 rappusta aikaan 1h ja 16min.

Ruokailut ovat menneet vähän soveltaen, pikkasen ovat ikenet vielä kipeä ja auki joten osittain soseella mennään. En tiedä mistä tuulee mutta minun on pitkästä aikaa tehnyt mieli makeeta, josta en " koskaan" haaveile, meikäläinen kun on leipä lihava. Oon miettinyt johtuuko siitä että olen syönyt pikkasen yksipuolisesti johtuen poikkeustilanteesta, vai mistä nyt tuulee. Noh mieliteot on mielitekoja eikä niistä tarvitse välittää, vaikkakin yrittävät painaa päälle. Samoin jostakin syytä on ollut mukamas nälkä, vaikka syön paljon??

Tänään kävin taas pikkasen ostoksilla ja oikeasti on niin ihanaa olla tyttö. Meikäläinen kun on aina yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön ja nyt ostaa kaikkea tyttömästä ja alkanut satsata erinlaisiin asusteisiin. Tänään kävin hakemassa Balin reissulle kasan ihania vihreitä koruja.

Lisäksi ostin tänään elämäni ensimmäiset skinny jeans farkut, mä niin mä.

Noh nyt alan keskittäytyä ensimmäisen vuoden viimeiseen valmennusviikkoon. Ensi perjantaina paino ja vuosikooste, samoin Satun tapaaminen ja uuden valmennuksen aloitus ja Jarin kanssa treenaamaan.

15.9.2013

Paluu arkeen viikko. Hampaat alkavat pikkuhiljaa parantua joten elämä voittaa. Torstaina tein " turhamaisen " teon, kävin valkaisemassa hampaani, tämä oli piste i päälle tässä minun hammasoperaatioissani ja nyt kelpaa hymillä kun hampaat loistavat. Olen entinen tupakoitsija ja minua on jo vuosia häirinnyt nikotiinin värjäävät hampaani, kumma kuinka tuollasella teolla on merkitystä itsetuntooon, voin kyllä suositella vaikkakin on arvokasta.

Keskiviikosta lähtien olen saanut liikkua ja että olen tätä kaipannut. Neljä kertaa olen tehnyt aamu tyhjänmasun lenkin ja taidan olla sekaisin kun sanon että nautin siitä kun kello soi viideltä ja lähden kävelemään.

 Tunnnelmia aamun lenkeiltä, kuinka ihanaon  liikkua hiljaisuudessa ja ottaa vastaa alkava päivä.

Kuntosalitreenin olen tehnyt kaksi kertaa, Jarin pr-treenin jouduin antamaan tyttärelleni koska minulla oli minulla on vuosisadan päänsärky siitä ennen saanut juoda hampaidenvalkaisun takia kaffea. Vetäisin burana 600mg, ketonexin ja kofeniintabletin eikä mikään auttanut, ei edes uni kotona. Täytyy kyllä myöntää kuinka tuo kaffe aiheuttaa hirveät vierotusoireet. Noh tytär oli iloinen kun sai äitinsä treenit. Huomaa että minulla on ollut treenistä kolmen viikon tauko, tein eilen salillä etureisiä prässissä ja päässäni " huusi" Jari ei mukavuustaukoja, kipukynnyksen yli.  Noh mentiin ja  vahingossa päästin prässin ihan pohjaan enkä saanut sitä millään ylös( painoa 190kg vaikka, joten ei minusta liikaa), naama punaisena yritin ja yritin mutta voimat eivät vaan riittäneet, noh onneksi salilla on kilttejä miehiä jotka auttavat ja sain tehtyä sarjan loppuun. On myös ihana huomata kuinka eilisen treenin  jälkeen paikat on kipeenä, joten hyvä minä.

Toisaalta luulen että tuo kolmen viikon liikkumattomuus teki kropalle hyvää, ainakin on levännyt. Lisäksi oli meikäläiselle hyvä opetus ja opin paikka. Kun ollaan kipeenä niin on levättävä ja kaikeasta selviää.

Ruokailu sujuu omillaan ja olen joutunut hampaiden takia pikkasen soveltamaan koska poistenut hampaat ovat vielä auki, mitään kovaa en pysty syömään joten kaikki on mennee naamaan pääsääntöisesti soseita.  Marjat vaihdoin mustikkapiltiin, hampaanvalkaisun jälkeen päärynäsoseeseen koska en kahdeen päivään olen saanut syödä mitään värjäävää. Vieläkäin ovat vähän auki, joten soseella jatketaan. Siitä olen ylpeä että kaikki on tullut syötyä, joten ruodussa ollaan.

Huomaan että olen jotein herkkä, kohta on vuosi täynnä ja kun mietin mennyttä vuotta olen niin onnnellinen että tähän lähdin. Vuosi sitten olin sairaaloisen lihava, painoa oli 102.4kg ja housun koko 50, nyt olen ihan eri nainen. En ole vielä kokonaistavoitteessani muttei se minua enää ( niin kauheasti) stressaa koska tiedän että olen siinä kohta, kiire ei ole ei enää. Tämä valmennus oli oikeasti elämäni paras päätös ja onneksi tämä vielä jatkuu ainakin vuoden.

Valmentajan neuvosta vaakaan menen vasta 27.9 jolloin on vuosi takana, joten paino päivitys on vasta silloin. Ehkä näin paras koska tuo vaaka on ainoa mistä otan tällä hetkellä stressiä ja sekin ihan turhaa koska alas se menee kuitenkin koko ajan. Ihminen on vaan niin kumma ja minun pyhälehmäni on vaaka, tätä minun täytyy alkaa työstämään.

Nyt juon aamukaffet loppuun ja lähden salille spinningtunnille.

Jotenkin osui ja upposi ja kuvaa ajoittain meikäläisen jorinoita!

8.9.2013

Huppista viikko taas takana, enää kolme viikkoa ekaa vuosivalmennusta takana. Uskomatonta miten nopeasti aika oikesti menee.Tää on ollut oikeasti niin ihanaa ja arvostan itseäni että olen saanut tätä matkaa tehdä. Oon niin miettinyt että tämä on nyt mun elämä ja ihana että saan tätä aikankin vuoden vielä jatkaa.

Viikko meni sitten sairastellessa, juntti kun olin tauti pukkaisi takasin päälle ja sain maanantaina uudet lääkkeet. Alkuviikko meni suomeksi sanottuna sängynpohjalla, oli pakko ottaa aikalisä jotta sai itsensä terveeksi perjantain hammashoitoa varten. Mun on pakko myöntää että olen maailman huonoin sairastelija, on vaikea olla vaan jotenkin meikäläisen luonne ei siihen taivu, noh oppia tässäkin ikä ja kaikki.

Jotenkin nyt tuntuu että meikäläistä on todella koiteiltu,  oon ollut kaksi viikkoa poskiontelontulehduksessa ja hampaat suussa hajoo alta. Ruokailun suhteen oon osittain joutunut soveltamaan jotta oon saanut kaikki syötyä, noh näillä on menty ja sosekeittio on syöty kattila tolkulla. Liikuntaa kaipaan kuin parasta ystävää ja onneksi pääsen salille taas keskiviikkona. Täytyy vaan muistaa että aloitan malilla koska taukoa on yli kaksi viikkoa.

Hampaat sain kuntoon perjantaina, voin kyllä sanoa että kyllä jännitti tuo nukutus. On harmi että pelkää hammaslääkäräi niin paljon että olen laiminlyönyt siellä käynnit, noh nyt löysin keinon eli nukutus ja sillä mennään tästä lähtien. Noh nyt on suu kunnossa, vaikkakin pikkasen turvonneena ja hellänä. Paska juttu oli että toinenkin hammas oli kuollut joten kaksi jouduttiin poistamaan, nyt pitää odottaa kaksi kuukautta että saan leukaluun parantumaan ennen kuin implatit voidaan laittaa. Sen päätöksen tein että mekin laitetaan nukutuksessa. On kyllä pakko myöntää kuinka ihana tunne on kun koko suu on nyt hoidettu. Ensi viikolla vielä valkaisen hampaat ja sitten on hyvä mieli.

Vaalla en tällä viikolla käy, kuten lupasin vaan ensi viikolla tulee uusi paino päivitys. Pikkasen stressaan etten ole laihtunut, kun oon ollut kipenä enkä ole liikkunut.Varmaa kuitenkin on että dietti jatkuu niin kauan kun olen lopullisessa tavoitteessani ja sitten asetetaan seuraava tavoite joka on?? en vielä itsekään ole varma mitä haluan, mietitään sitä sitten lähemmin. Motivaatiota  sain siitä kun vetäisin vanhat housut koko 50 jalkaan eilen ja meikäläinen mahtui yhteen lahkeeseen. Sorry kuva on todella hirveä, tukka kampaamatta ja naama turvoksissa.

Vielä muutama päivä ja täysi rähinä taas päälle, meikä niin odottaa keskiviikkoa ja salille menoa ja perjantaina taas Jarin hellään käsittelyyn.