29.12.2013

Noin nyt pakko ottaa ryhtiliike, mutta miten? Tuntuu ettei jotenkin pääse kiinni ja tämä ns. vapaampi jakso ei mulle kyllä lainkaan sovi, mä en nyt pysty tähän. Onneksi tämä loppuu ja mä tarvitsen nyt tiukkaa ryhtliikettä ja tiukempaan sali- ja diettiohjelmaa. Kuukausi on mennyt ns. " elpatessa ", juhlia ja tapahtumia on ollut enemmän kuin laki sallii ja tämä tuntuu vaateissa, oikeasti!! Tuntuu että olen joulun jälkeen ihan turvonnut sika, oikeasti. Suomeksi sanottuna vituttaa, mutta oppi ja ikä kaikki, joten tästä nyt vaan eteenpäin. Ensi viikolla on uusivuosi ja sitten en edes halua pitkään aikaan mitään vapaata vaan haluan painaa täysillä.

Vaalla kävin ja järkytyin, lomakilot ja joulukilot joten jippii, perkele. Noh nyt käännän tämän vitutuksen voitoksi ja palaan takaisin dietille. Tänään taas salille joten kyllä tästä hyvä tulee, oon vaan hyvää huomata kuinka raakile tässä vielä olen.

1.12.2013


Ihan poikki vieläkin omista firman pikkujouluista, kivaa oli ja valmistelut oli ihan viimeisen päällä, kävin laittamassa ripset ja kampaajlla kampauksen ja mulla oli oma meikkaaja hotellissa. Täytyy sanoa että kivaa ooli, mutta juotua tuli pikkasen liikaa kun on tämä viinapää niin heikko.

Lisäksi repasin maanantaina ja värjäsin tukan ruskaksi, pikkasen on tässä kyllä toteuttelimista, vaika ihan kiva tämä on. Viikon koko kohta on kyllä Bingossa melkein 4000e voitto, kerrakin kävi hyvä tuuri.

Muuten treenit ja syömiset kulkee omaa linjaa, vaalla en nyt uskalla käydä ton juhlisen jälkeen joten siirrän sen ensi viikkoon. Nyt tulee tyhkä päivitys kun oon ihan poikki, jatkan myöhemmin.

23.11.2013

Takana loistoviikko, meikä on tullut takaisin. Ihanaa että flunssa on taakse jäänyt.

Jotenkin alkaa tuntua että elämä voittaa, niin henkisesti kuin fyysisesikin. Aivot eivät ole enää niin armottomat ja ymmärrän nyt paremmin itseäni. Tällä tarkoitan ennen kaikkea sitä että treenit sujuvat ja kroppa alkaa olla mukana, hitto että kesti että päästä taas tähän. En enää vertaa sitä mihin  pystyin ennen " taukoa" vaan näillä nyt mennään eteenpäin ja suomeksi sanottuna tuntuu aivan helvetin hyvältä, olen just tälläisenä riittävän hyvä.

Lisäksi minulle läheinen ihminen joka on sairastunut, voi paljon paremmin joten tällä on todella suuri vaikutus. Eteenpäin ennään päivä kerrallaan ja tiedän että niitä huonojakin tulee mutta niistä kyllä selvitään.

Liikkunnut olen ohjeen mukaan en yli, joka on minulta oikeasti hyvä saavutus, eli salitreeni n tehty kolme kertaa ja niist yksi oli pt-treenin Jarin kanssa eli perjantaina tehtiin pitkästä aikaa kunnn takareisitreeni, voi juma että teki hyvää, oikeasti ä oon noihin pt-treeneihin ihan henkisesti koukussa, mikään oikeasti mikään ei ole niin ihanaa kuin vetää itsensä ihan äärirajoille ja pois omalta mukavuusalueelta. Aerobiset olen hoitanut kävelylenkkeinä luonnossa ja niitä olen tehnyt kolme. Vaikka haluasin enemmän liikkua, ymmärrän että meikäläiselle tekee oikeasti hyvä ottaa pikkuhetki rauhallisemmin, jotta kroppa jaksaa.

Ruokailut menee ohjeen mukaan, kaikki olen kiltisti syönyt. Loppuviiikosta minulla oli kahden päivän koulutus, siellä jouduin ruokalun kanssa luovimaan mutta valitsin parhaani mukaan vaihtoehdot, meinasin tuskastua kun ruoka ei ollut dietin mukaista eikä ruokartmi ihan toteutunut, mutta sitten hiffasin että valitse vaan parhaat vaihtoehdot ei tämä muutamaan päivään kaadu.

Täytyy kyllä sanoa että oli paras koulutus missä olen vuosiin ollut, Työterveyslaitoksen koulutus unettomuuden/ unihäiriöiden hoitosta, oikeasti sain konkreettisia työkaluja niin yksilö- että ryhmhoitoon jotka oikeasti tutkimuten mukaan toimivat jos niitä noudattaa, en tiedä miksi olen tästä niin innoissani? Ehkä siksi etttä on antaa jotain mikä toimii, jos noudattaa, ns. luita lihasten päälle.

Ensi viikolla meillä on työpaikan pikkujoulut ja menen niihin, eli tulee vapaasyönti-ja juontipäivä, oikeasti meinaan nauttia mutta taas kohtuudella sitähän tässä myöskin opetellaan. Pikkujouluja varten menen laittamaan ripset, olen ostanut uudet vaatteet, tyttäreni ystävä tulee minut meikkamaan ja meinaan nyt kunnolla nauttia siitä että voin olla tyttö, eikä minun tarvitse itseäni ulkoisesti hävetä.

Seuraavalla viikolla minulla on 5.12 Tallinnan 22h risteily ja 7.12 menen katsomaan Samuli Edelmannia ja saat lupaan ettei sokka lähde irti, vaan harjoitus tekee mestarin.

Vaalla en tällä viikolla käy, vaan menen ensi viikolla kiltisti pikkujoulujen jälkeen. Olen tuskaillut kuinka tiukassa ovat nuo ns. lomakilot ja nyt sen lopetan, peffa kyllä alas ne tulee oikeasti jollakin aikavälillä,  tärkeää on nyt vaan että mennään ohjeen mukaan ja piste.

17.11.2013

Elämäni suuri valo, aarteni tyttäreni täyttää tänään 23v. on haikeaa ajatella että sain Sallan juuri 23v. vuotiaana, että olin nuori. On ollut ihana katsoa kuinka Sallasta on kasvanut kaunis nuori nainen myös sisältä, jos jossakinn olen onnistunut äitinä niin tuossa ihanassa naisen alussa. Saan vielä hetken Sallasta nauttia koska tammikuussa muuttaa Turkuun ja olen jo useaan kertaa asiasta itkenyt, koska ikävä tulee olemaan suunnaton. Noh näin se on että lapset ovat lainassa ja ne pitää kasvattaa niin että tulevat sinua vapaaehtoisesti katsomaan myös vanhana.

Äiti tytär, että se on oikeasti ihana!


Oma viikkoni meni ns. perseelleen, sunnuntaina oli jo hieman sellainen tunne etttä tulen kipeäksi mtta siitäkin huolimatta vein koko perheen isän päiväksi syömään, itse söin kohtuudella mutta nauttien. Maanantain sinnittelin töissä ja sitten se flunssa todenteholla iski. Noh ei auttanut kuin potea tauti pois ja torstaina pääsin takasin töihin.

Sunnuntaita lukuunottamattta olen pysynyt tuikasti dietillä, en edes ymmärrä miksi puhun auna dietistä koska ei tämä enää mikään dietti ole vaan tämän hetkinen ruokavalioni ja piste.

Lisäksi olen höyrähtänyt tähän nykyiseen olotilaani ja oikeasti on ihanaa olla tyttö. En olisi ikinä uskonut että sanon tämän, mutta meikä rakastaa vaateiden ostoa. Ennen se oli täyttä tuskaa kun oikeasti mikään ei matunut päälle ja jos mahtui niin näytti Pekkaniskan lainapeitteeltä. Nyt höyrähdin täysiä ja ostin neljä uutta " pikkumustaa" mekkoa, tiedän että ovet ensi vuonna tähän aikaan isoja mutta nyt nautin niiden pitämisestä.

Liikunta flunssa takia on jäänyt minimiin. Perjantaina oli Jarin kanssa p-treenit ja voin sanoa että osui ja upposi, sain valmentajalta luvan tehdä Jarin kanssa supersarjoja ja tehtiin jalkatreeni edellisestä yhteisestä jalkatreenistä oli yli kaksi kuukautta ja voin sanoa että meikäläinen oli ihan tasaraha ja kuollut, paidassa ei tainnut olla yhtään kuivaa kohtaa treenn jälkeen. En tiedä mistä johtuu mutta taivas kuinka olen tuota perferssiä tunnetta kaivannut, saan ihan hirveät kiksit kun mennään omille äärirajoille ja sen yli, mikään ei mikään voita sitä tunnetta. Illalla olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa soffalle. Lauantaiaamuna oli jalat ns. tönkkösuolatut muikut joten katsoin parhaaksi heti aamusta lähteä pitkästä aikaa aamulenkille jotta saisin jalat edes hieman auki, noh hitaasti ja tasaisesti tuli mentyä. Edelleen tänä aamu on jalat tönköt, joten todellakin jalkatreeni osui ja upposi. Tänään vielä salitreeni.

Sitten lempilapsi eli vaaka, kahden viikon saldo 0.8kg joten kylä se alas tulee, painoa nyt 73.6kg. Seuraavan kerran menen taas kahden viikon päästä.

10.11.2013

Isänpäivä, alkoi sillä että tyttären kanssa teimme rakkaalle miehelleni engaltilaisen aamupalan itse söin kiltisti kaurapuuron omilla härpäkkeillä.

Kuten aina ruokailut menee omalla painolla, sitä ei oikeasti mieti että on dietillä, varsinkin nyt kun tätä ruokaa on toistaiseksi paljon. Torstaina oli koulutus ja ruokailun pystyin hyvin duunaamaan dietin mukaisesti. Perjantaina olimme ukon kanssa ulkona pikkujouluja viettämässä, eikä sokka lähtenyt irti vaan nautin kohtuudella. On se vaan niin että elämässä arki ratkaisee, eikä yksittäiset tapahtumat diettiä tai elämä kaada. Ennen tämä oli minulle vaikeaa, kun olin niin tiukkapitoinen tässä asiassa, jotenkin mukamas tuntui dietti on pilalla kun ei pystynyt täysillä vetämään. Tässäkin olen utta oppinut ja näillä opeilla mennään loppuelämä.

Kokonaisvaltainen olo on hyvä, loman jälkeen on arkirytmi löutynyt hyvin. Ainoa asia mikä on oikeasti vaikeaa on liikunta, kroppa on ihan ihmeissään kuukauden taousta ja mieli tekee teppoisia, kokoajan vertaan missä olin enkä ole jostakin syystä omaan suoritukseeni tyytyväinen. Lisäksi haluasin treenata enemmän ja varsinkin pt-treenissä tuntuu että " teen" mukamas puoliteholla kun supersarjoja eikä triloja ei ole. eli nyt vinkuin valmentajalta että saisin niitä pt-treenissä tehdä. Siitä olen ylpeä että olen oikeasti tehnyt liikunnat ohjeen mukaan enkä ole niitä ilman lupaa alkanut tekemään enempää vaikka oikeasti halusin liikkua paljon enemmän.

Siitä olen onnellinen että ihminen joka on minulla läheinen ja vakavasti sairas, on nyt hieman parempi, lääkitys on alkanut tehota ja tämä näkyy. Tiedän että sairas on pitkäaikainen ja täynnä muuttujia, mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan.

Loppuvuoteen mahtuu monta tapahtumaa ja onneksi olen saanut luvan niistä nauttia, 29.11 on firman pikkujoulut, 5.12 lähden päiväristeilylle, 7.12 Circukseen katsomaan Samuli Edelmannnia ja uusi vuosi otetaan vastaan Apolossa Sami Hegbergin shown merkeissä ja sitten on vielä joulu. Sen olen päättänyt että nautitaan kohtuudella, sokkaa ei voi päästää irti ja välit vedetään täysillä. Yhtään grammaa en anna painon nousta en todellakaan.

Siitä päästäänkin vaaka asiaan, päätin että vaassa käyn nyt kahdenviikon välein eli ensi viikolla painopäivitys. Kyllä se alas tulee kuten aina, gramma kerrallaan. Tämä siksi että vaikka kuinka puhun jotenkin aina stressaan tuota painoasiaa joten opettelen nyt siitä pikkuhiljaa pois.

3.11

Näin se homma etenee maanantaina alkoi uusi vuosi valmennus virallisesti. Oikeasti ihanaa että ainakin vuoden saan jatkaa.

Viikko on mennyt todella nopeasti johtuen ennen kaikkea töistä. Vaikka töissä on ollut kiirestä, on seillä samalla ollut tosi kivaa, tiedän että toistan itseäni mulla on oikeasti maailman parhaat työkaverit. Oon tässä miettinyt kuinka onnellinen saa olla että minulla on hyvät taustajoukot ja voimavaratekijät on  kunnossa.

Yksi suuri muuttuja tässä nyt, yksi minulle läheisistä ihmisistä on vakavasti sairastunut ja tämä vaatii nyt minulta paljon. Entinen minä olisi hakenut lohdun ruuasta, uusi minä ei sitä tee. On tärkeää että itse pysyn hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa jotta pystyn olemaan apua ja tukena. Tiedän että tästäkin selviän on vaan mentävä päivä kerrallaan. Suurin ahdistuksen tunne oli epävarmuus ja siitä johtuva stressi, mutta onneksi on löytynyt syy ja seuraus.

Ruokailuiden suhteen sujuu hyvin, vaikka alussa oli outoa että tuota ruokaa on taas noin paljon, noh nautitaan siitä tiedän että se siitä kyllä vähenee. Liikuntaa on tehnyt ohjeiden mukaan, en yli enkä ali. Täytyy kyllä myöntää että kroppa on ihan sokissa kun on ollut tuo kuukauden tauko salitreenistä, jotenkin oon vaan ihan puhki. Perjantaina minulla oli pitkästä aikaa Jarin kanssa pt-treeni ja olisin ollut kuin taivaassa niin ihanaa se oli, että olenkin niitä kaivannut. Noh tästä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. treeniä treeniä niin kroppakin taas tottuu.

Vaalla kävin vaikka en aikonut sitä tehdä, -0.5kg joten enää 3kg noita lomakiloja pudotettavana. Eli kyllä se alas tulee, ehkä realistinen tavoite on että vuoden vaihteessa kun pistetään täysi rähinä päälle on lomakilot pudotettu?

Noh jottei ole pelkää synkyyttä ostin elämäni ensimmäisen kunnon juhlamekon ja siihen ihanat nahkakngät 10cm koroilla, kerrankin on pikkujoulujuhliin jotain nätti päälle pantavaa, ennnen oli vaan lainapeitteitä joten tästä nyt hyvää oloa!

26.10.2013

Näin se homma etenee ja loma vietetty. Loman aikana vietittiin kahdet 50v, päivät ja minun 46v. päivän kunnikasi juotiin skamppakaljaa paluumatkalla Lontoossa. Voin sanoa että akut talvea varten on ladattu, takana Bali ja Gilin saaret, Kuta, Ubud, Sanur ja Lembongan. Taivas nähty ja koettu yhtä ja toista. Parasta matkassa oli kilpikonnien kanssa uinti Glin saarilla ja siihen liittyvä snorklausretki omalla veneellä seuranaan oma rakas mies.

Lisäksi laskettu 9 km koskea ja ratsastettu elevanteillä keskellä viidakkoa, koskenlaskun aikana naurettu niin että saa lisävuosia ainakin kymmenen, oikeasti oli todella ihanaa, voin vain suositella.

 Loman aikana kieretty Balia ympäri ämpäri. Muutamia kuvia matkan varrelta.

                                                                        Utawatu.

                                                    Apinametsä ja kaksi apinaa, likkakaveri ja mä!

                                                                   Kuningaan temppeli.

                                                                       Järvet ja Behar.

Riisiterasilla!

Tanah Lot.

Kuumat lähteet ja vesiputous!

Purjehtimassa!

Balilla riisiterassi 4/2012 ja alla nyt, sama paikka reilu vuosi väliä!

Oikeasti loma meni tosi hyvin, teki hyvää olla lomalla kaikesta myös dietistä. Vaikka olin lomalla pyrin siihen ettei ns. sokka lähtenyt irti. Söin mitä halusin, mutta ruokailessa pyrin syömään todella hitaasti ja oikeasti laskin aina haarukan alas jotta vatsa ehtisi täyttyä. Juotua tuli sopivasti, vain kerran oli tukka kipeenä kun ukon kanssa intouduttiin Gilillä tanssimaan hiekkadiskossa aamu kolmeen. Liikunta lomalla jäi arki-ja hyötyliikuntaa, uimiseen, snorklaamiseen, pyöräilyyn jne.

19.10.2013 palasimme kotiin ja paluumatkan kokokohta oli kuin mies osti mulle synttärilahjaksi Lontoon Zarasta mustan untuvatakin, siis Zarasta missä koot on ns. minikokoja ja lisäksi osti mulle ihanan pinkin laukun. 

Maanantaina palasin dietille, oikeasti oli helpottavaa, varsinkin kun nyt ruokamäärät on isoja kuten dietin alussa. Maanantaiaamuna kävin vaalla ja kuten aina niitä lomakiloja tulee, nyt 3.5kg joten toivon että osa niistä olisi turvotusta, eli paino on nyt 74.9kg. Noh tällä nyt mennään ja kunhan vaan jatkan kyllä se siitä tippuu. 

Liikunnan aloitin vasta eilen, koska olen ollut hieman flunssassa. Pakko myöntää mutta jotenkin tuntuu että kuukauden liikuntatauko on tehnyt sen että tunnen olevani ihan paskassa kunnossa, noh tästä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Oon muuten eilestä ihan kipeä, peffa ja reidet huutaa tuskaa ja mä niin rakastan sitä tunnetta.

  

17.10.2013

Ollut lomalla Balilla nyt kaksi viikkoa, koska mukamas kiire laitan muutaman kuvan. On ollut tosi ihanaa, parasta réissussa oli kilpikonnien kanssa uinti ihan mast, lisäksi laskettu koskea 9 km, snorkattu omalla veneennä, purjehdettu luksus catamarilla, oltu Balilaisessa kokki koulussa, tanssittu hiekkadiskossa aamukolmeen jne ....taakse jää Kuta, Ubud, Gilin saaret, Sanur Lembogan.Olen nauttinuut reissusta, mutta sokka ei ole irti koska paluu arkeen on muuten ikävä. Noh tässä nopea päivitys, takasin ruotuun 21.10.

27.9.2013

VUOSI ELÄMÄSTÄNI aloituksesta 365 päivää

Olen laihduttanut koko aikuisikäni, ei ole dieettiä mitä en olisi kokeillut. Kiloja olen vuosien aikana laihduttanut varmasti satoja, mutta kaikki ovat tulleet takaisin ja aina yleensä muutaman lisäkilon kera. Nyt oli pakko myöntää etten tähän enää yksin kykene, tarvitsen toisen apua ja tiukkaa sellaista. Ikää 44v, pituutta 159.3cm ja painoa 102.4kg, vyötärönympärys 116cm, housujen koko oli 50 eli olin sairaanloisen lihava. Kesällä 2012 päätin että jotain on tehtävä.  Nukuin jatkuvasti huonosti ja kärsin kaiken maailman vatsavaivoista. Olo ei ollut ihan paras. Miksi sitten Fitfarm, siksi ettei siellä selityksiä kuunnella eikä päähän paijata ja se on joko ota tai jätä ja vastuu tekemisistä on itsellä. Lisäksi olin aikoja sitten kokeillut Liteä josta tulokset olivat hyvät, mutta söin kilot takaisin, tunnesyöppö kun olen.

28.9.2012 tapasin ensimmäistä kertaa valmentajani Satu Kalmin ja silloin tiesin heti että nyt onnistun, siitä ei ole epäilystäkään. Samana päiväni minulla oli ensimmäinen saliohjaus pt Jari Leskisen kanssa. Sanoin Jarille heti kun tavattiin suoraan, että salitreeni kiinnostaa minua yhtä paljon kuin kilon paskan syöminen että näistä lähdetään. Lisäksi pyysin Jarilta, että jos alan selittämään ja sanon etten jaksa niin Jari sanoo minulle ” älä läski akka selitä vaan tee”.   Tätä Jari ei ole kertaakaan johtunut minulle sanomaan koska päätin siitä hetkestä lähtien että teen aina kaikki ja ilman selvitystä. Yhdessä ollaan treenattu jo rapiat 50 kertaa.

Noh vuosi on nyt mennyt ja mitä on tapahtunut. Olen ymmärtänyt että tämä matka on henkinen, kaikki tapahtuu pään sisällä. Tässä minua on auttanut myös blogin pitäminen. Päivääkään en vaihtaisi pois, tämä matka on ollut ihana ja sen läpi käyminen on vaatinut aikaa. Suurin haasteeni on ollut se, ettei kaikki tulos näy vaassa kiloina, vaan muutos tapahtuu kokonaisvaltaisesti kropassa.  Myönnän suoraan että olen käynyt tätä tuskailua koko valmennuksen ajan ja alussa meinasi pinna palaa kun paino putosi mukamas hitaasti.

Alusta saakka olen kaikille kertonut projektistani ja mitä se tarkoittaa, kun se on ollut julkista ei ole tarvinnut selitellä. Osallistun Satun kanssa myös radio-ohjemaan meidän valmennussuhteesta ja annoin haastattelun keskeneräisestä projektistani Fit Laihdu lehteen.

Olen oppinut uuden tavan elää ja toimia, ennen alkoivat viikonloput herkkujen ja viinin kera, perjantaisin palkitsin itseni esim. tapasherkuilla ja muutamalla lasilla viiniä. Nyt alkaa joka ikinen perjantai Jarin pt-treeneistä ja tästä saan samaa hyvää oloa mikä ennen tuli syömisestä ja juomisesta. Vuoden aikana olen rakentanut itselleni uudet rutiinit ja käytösmallit ja olen niistä aidosti ylpeä.

 Treenaajana olen kehittynyt valovuoden, huomaan että ns. mukavuusalueella treenaaminen ei sovi minulla lainkaan vaan olen äärimäisen kilpailuhenkinen itseäni kohtaan. Kerran tulin Jarin jalkatreenistä kotiin ja ulko-ovella tuli aloin itkemään koska fiilis ja olo oli vaan niin hyvä.  Entinen rapakuntoinen nainen on nyt elämänsä parhaassa kunnossa. Olen myös yllättynyt mihin kaikkeen pystyn, esimerkiksi juoksin Naisen kympin aikaan 1h 10min ja sitä ennen olin juossut yhtäjaksoisesti vain 5min, uskomatonta.  Treenannut olen uskomattoman määrän, eli yhteensä vuoden aikana olen liikkunut tuntia 410 tuntia ja 426 kertaa, lajeina mm. kuntosali, spinning, sauvakävely, kävely, pyöräily jne. Kun katsoo tuota liikuntamäärä ymmärtää hyvin ettei pelkkä liikunta riitä vaan suurin merkitys on ruokavaliolla.

Itse dietin noudattaminen on ollut oikeasti helppoa, kun syö ohjeiden mukaan myös tulosta syntyy, ei ole nälkä ja kokonaisvaltainen olo on hyvä. Enää en ajattele että olen dieetillä, tämä on nyt minun elämäni.  Ohjeita olen noudattanut pilkkua viilaten ja se on sopinut minulle äärimmäisen hyvin.  Dietin aikana olen saanut pitää sovittuja vapaasyönti- ja juontipäiviä noin 6-8 viikon välein ja aina seuraava päivänä olen palannut saman tien takaisin diettiin.  Vain kerran se oli todella vaikeaa eli ensimmäisenä joulupäivänä kun muut söivät jouluherkkuja aamusta alkaen, niin silloin tuli dietissä suuri käännekohta eli minähän pystyn tähän. Lisäksi diettiin mahtuu kaksi ulkomaan matkaa ja toisen matkan aikana Italiassa viikon aikana paino putosi 1.4 kg koska matka oli ns. treenimatka ja oli ihanaa huomata että olen oppinut todella paljon itsestäni.

Olen itsestäni äärimmäisen ylpeä, oikeasti minä olen tämän työn tehnyt ja nämä valinnat, ennen kaikkea olen halunnut tätä. Mutta pakko myöntää ennen olisi tähän pystynyt itse, suuri kunnia kuuluu Sadulle ja Jarille, ilman heitä en olisi tässä. Satu on ollut järjenääni, tukikallioni, sparraajani ja mentorini. Jarin nostan yhdeksi ” elämäni miehiksi” ilman Jarin pt-treenejä olisi kroppani ja mieleni ihan jotain muuta.  Lisäksi suuri kiitos kuuluu perheelleni ja ystäville, kaikki ovat minua tukeneet.  Tyttärelleni Sallalle erikseen kaunis kiitos tuesta, treeniseurasta ja stylistinä olemisesta. Myös muiden Fitfarmin pt-valmennuksessa olleiden tuki ja kannustus ovat minua kantaneet, olen saanut myös uskomattomasti voimaan muiden onnistumisesta, joten sanon että hyvä me!

Painoa on nyt 71.4kg eli vuoden aikana matkalle jäi yhteensä 31kg eli 62 pakettia voita, housun koko muuttui 50.stä 38.ksi ja vyötärö pienentyi 33cm, painoindeksi muuttui sairaanloisesta ylipainosta lieväksi. Tämä vaati minulta totaalisen elämänmuutoksen, niin henkisesti kuin fyysisesti.  Niin se vaan on että nämä kilot oli pakko syödä pikkuhiljaa pois ja tämän ymmärtäminen on ollut kaiken a ja o.

Olen aina ollut omasta mielestäni positiivinen ja onnellinen.  Mutta nyt olen oikeasti löytänyt läskien alta naisen josta aidon oikeasti pidän, se on nasta tyyppi ja olen ylpeä tuosta naisesta. Lisäksi on ollut hyvä huomata kuinka suuri merkitys tällä on muille läheisille ihmisille, esimerkkinä se että tyttäreni sanoi minulle ” äiti huomaatko kun olet noin onnellinen on isi myös onnellinen”. 

Parasta on että olen saanut elämäni takaisin,  vaikken edes tiennyt että olin sen hukannut. Valmennusta jatkan vielä ainakin vuoden ja katsotaan sen jälkeen sitten uudestaan missä mennään. Lopuksi haluan sanoa, jos tätä haluat sen saat mutta älä luule että tämä tulee ilmaiseksi, joudut vuodattamaan verta, hikeä ja onnenkyyneleitä sekä tulet yllättymään mitä itsestäsi löydät. 

21.9.2013

Näin se homma etenee , kohta on ensimmäinen vuosi takana. Ihanaa koko akka on parantunut ja elämä voittaa. Tuntee heittää häränpyllyä ja oon jotenkin koko ajan iha  herkkä, joutuu varmasti siitä että kohta vuosipäivä lähestyy. Vuosi sitten olin kyllä ihan eri ihminen kuin nyt, meillä kahdella naisella on ero kuin yöllä ja päivällä. Oon miettinyt paljon mitä vuodessa on tapahtunut ja musta tuntuu että olen saanut oikeasti elämäni kirjaimellisesti takasin vaikken edes tiennyt että se on hukassa.

Liikkunut olen muuten hyvin, mutta vain yksi aamulenkki on tehty, jotenkin vaan olen tarvinnut unta ja nyt olen itseäni kunnellut. Salitreeni on tullut tehty neljä kertaa ja spinningissä olen käynyt kaksi kertaa. Perjantai tehtiin Jarin kanssa ihana reisi ja pakaratreeni ja pakko myöntää mä rakastan hackkia vaikka välillä tuntuu että en jaksa ja kuolen, mutta se tunne!! Viime sunnuntaina lähti ns. sokka irti ja kävin tekemässä pikkasen rappustreenin, yhtäkyytiä yhteensä 6018 rappusta aikaan 1h ja 16min.

Ruokailut ovat menneet vähän soveltaen, pikkasen ovat ikenet vielä kipeä ja auki joten osittain soseella mennään. En tiedä mistä tuulee mutta minun on pitkästä aikaa tehnyt mieli makeeta, josta en " koskaan" haaveile, meikäläinen kun on leipä lihava. Oon miettinyt johtuuko siitä että olen syönyt pikkasen yksipuolisesti johtuen poikkeustilanteesta, vai mistä nyt tuulee. Noh mieliteot on mielitekoja eikä niistä tarvitse välittää, vaikkakin yrittävät painaa päälle. Samoin jostakin syytä on ollut mukamas nälkä, vaikka syön paljon??

Tänään kävin taas pikkasen ostoksilla ja oikeasti on niin ihanaa olla tyttö. Meikäläinen kun on aina yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön ja nyt ostaa kaikkea tyttömästä ja alkanut satsata erinlaisiin asusteisiin. Tänään kävin hakemassa Balin reissulle kasan ihania vihreitä koruja.

Lisäksi ostin tänään elämäni ensimmäiset skinny jeans farkut, mä niin mä.

Noh nyt alan keskittäytyä ensimmäisen vuoden viimeiseen valmennusviikkoon. Ensi perjantaina paino ja vuosikooste, samoin Satun tapaaminen ja uuden valmennuksen aloitus ja Jarin kanssa treenaamaan.

15.9.2013

Paluu arkeen viikko. Hampaat alkavat pikkuhiljaa parantua joten elämä voittaa. Torstaina tein " turhamaisen " teon, kävin valkaisemassa hampaani, tämä oli piste i päälle tässä minun hammasoperaatioissani ja nyt kelpaa hymillä kun hampaat loistavat. Olen entinen tupakoitsija ja minua on jo vuosia häirinnyt nikotiinin värjäävät hampaani, kumma kuinka tuollasella teolla on merkitystä itsetuntooon, voin kyllä suositella vaikkakin on arvokasta.

Keskiviikosta lähtien olen saanut liikkua ja että olen tätä kaipannut. Neljä kertaa olen tehnyt aamu tyhjänmasun lenkin ja taidan olla sekaisin kun sanon että nautin siitä kun kello soi viideltä ja lähden kävelemään.

 Tunnnelmia aamun lenkeiltä, kuinka ihanaon  liikkua hiljaisuudessa ja ottaa vastaa alkava päivä.

Kuntosalitreenin olen tehnyt kaksi kertaa, Jarin pr-treenin jouduin antamaan tyttärelleni koska minulla oli minulla on vuosisadan päänsärky siitä ennen saanut juoda hampaidenvalkaisun takia kaffea. Vetäisin burana 600mg, ketonexin ja kofeniintabletin eikä mikään auttanut, ei edes uni kotona. Täytyy kyllä myöntää kuinka tuo kaffe aiheuttaa hirveät vierotusoireet. Noh tytär oli iloinen kun sai äitinsä treenit. Huomaa että minulla on ollut treenistä kolmen viikon tauko, tein eilen salillä etureisiä prässissä ja päässäni " huusi" Jari ei mukavuustaukoja, kipukynnyksen yli.  Noh mentiin ja  vahingossa päästin prässin ihan pohjaan enkä saanut sitä millään ylös( painoa 190kg vaikka, joten ei minusta liikaa), naama punaisena yritin ja yritin mutta voimat eivät vaan riittäneet, noh onneksi salilla on kilttejä miehiä jotka auttavat ja sain tehtyä sarjan loppuun. On myös ihana huomata kuinka eilisen treenin  jälkeen paikat on kipeenä, joten hyvä minä.

Toisaalta luulen että tuo kolmen viikon liikkumattomuus teki kropalle hyvää, ainakin on levännyt. Lisäksi oli meikäläiselle hyvä opetus ja opin paikka. Kun ollaan kipeenä niin on levättävä ja kaikeasta selviää.

Ruokailu sujuu omillaan ja olen joutunut hampaiden takia pikkasen soveltamaan koska poistenut hampaat ovat vielä auki, mitään kovaa en pysty syömään joten kaikki on mennee naamaan pääsääntöisesti soseita.  Marjat vaihdoin mustikkapiltiin, hampaanvalkaisun jälkeen päärynäsoseeseen koska en kahdeen päivään olen saanut syödä mitään värjäävää. Vieläkäin ovat vähän auki, joten soseella jatketaan. Siitä olen ylpeä että kaikki on tullut syötyä, joten ruodussa ollaan.

Huomaan että olen jotein herkkä, kohta on vuosi täynnä ja kun mietin mennyttä vuotta olen niin onnnellinen että tähän lähdin. Vuosi sitten olin sairaaloisen lihava, painoa oli 102.4kg ja housun koko 50, nyt olen ihan eri nainen. En ole vielä kokonaistavoitteessani muttei se minua enää ( niin kauheasti) stressaa koska tiedän että olen siinä kohta, kiire ei ole ei enää. Tämä valmennus oli oikeasti elämäni paras päätös ja onneksi tämä vielä jatkuu ainakin vuoden.

Valmentajan neuvosta vaakaan menen vasta 27.9 jolloin on vuosi takana, joten paino päivitys on vasta silloin. Ehkä näin paras koska tuo vaaka on ainoa mistä otan tällä hetkellä stressiä ja sekin ihan turhaa koska alas se menee kuitenkin koko ajan. Ihminen on vaan niin kumma ja minun pyhälehmäni on vaaka, tätä minun täytyy alkaa työstämään.

Nyt juon aamukaffet loppuun ja lähden salille spinningtunnille.

Jotenkin osui ja upposi ja kuvaa ajoittain meikäläisen jorinoita!

8.9.2013

Huppista viikko taas takana, enää kolme viikkoa ekaa vuosivalmennusta takana. Uskomatonta miten nopeasti aika oikesti menee.Tää on ollut oikeasti niin ihanaa ja arvostan itseäni että olen saanut tätä matkaa tehdä. Oon niin miettinyt että tämä on nyt mun elämä ja ihana että saan tätä aikankin vuoden vielä jatkaa.

Viikko meni sitten sairastellessa, juntti kun olin tauti pukkaisi takasin päälle ja sain maanantaina uudet lääkkeet. Alkuviikko meni suomeksi sanottuna sängynpohjalla, oli pakko ottaa aikalisä jotta sai itsensä terveeksi perjantain hammashoitoa varten. Mun on pakko myöntää että olen maailman huonoin sairastelija, on vaikea olla vaan jotenkin meikäläisen luonne ei siihen taivu, noh oppia tässäkin ikä ja kaikki.

Jotenkin nyt tuntuu että meikäläistä on todella koiteiltu,  oon ollut kaksi viikkoa poskiontelontulehduksessa ja hampaat suussa hajoo alta. Ruokailun suhteen oon osittain joutunut soveltamaan jotta oon saanut kaikki syötyä, noh näillä on menty ja sosekeittio on syöty kattila tolkulla. Liikuntaa kaipaan kuin parasta ystävää ja onneksi pääsen salille taas keskiviikkona. Täytyy vaan muistaa että aloitan malilla koska taukoa on yli kaksi viikkoa.

Hampaat sain kuntoon perjantaina, voin kyllä sanoa että kyllä jännitti tuo nukutus. On harmi että pelkää hammaslääkäräi niin paljon että olen laiminlyönyt siellä käynnit, noh nyt löysin keinon eli nukutus ja sillä mennään tästä lähtien. Noh nyt on suu kunnossa, vaikkakin pikkasen turvonneena ja hellänä. Paska juttu oli että toinenkin hammas oli kuollut joten kaksi jouduttiin poistamaan, nyt pitää odottaa kaksi kuukautta että saan leukaluun parantumaan ennen kuin implatit voidaan laittaa. Sen päätöksen tein että mekin laitetaan nukutuksessa. On kyllä pakko myöntää kuinka ihana tunne on kun koko suu on nyt hoidettu. Ensi viikolla vielä valkaisen hampaat ja sitten on hyvä mieli.

Vaalla en tällä viikolla käy, kuten lupasin vaan ensi viikolla tulee uusi paino päivitys. Pikkasen stressaan etten ole laihtunut, kun oon ollut kipenä enkä ole liikkunut.Varmaa kuitenkin on että dietti jatkuu niin kauan kun olen lopullisessa tavoitteessani ja sitten asetetaan seuraava tavoite joka on?? en vielä itsekään ole varma mitä haluan, mietitään sitä sitten lähemmin. Motivaatiota  sain siitä kun vetäisin vanhat housut koko 50 jalkaan eilen ja meikäläinen mahtui yhteen lahkeeseen. Sorry kuva on todella hirveä, tukka kampaamatta ja naama turvoksissa.

Vielä muutama päivä ja täysi rähinä taas päälle, meikä niin odottaa keskiviikkoa ja salille menoa ja perjantaina taas Jarin hellään käsittelyyn.

1.9.2013

Noin se viikko on taas mennyt ja tämä viikko on vietty pääosin sairastellen. Flunssa vaihtui keskiviikkona poskiontelotulehdukseen ja sai siihen antibioottikuurin. Onneksi lääkkeet alkoivat vaikuttaa heti ja elämäkin voittaa. Muuten alan olla ihan kunnossa mutta tukkoisuus saisi lähetä pois.

Se tässä kipeenä ollessa on ollut hyvä etten ole surenut liikunnan väliviikkoa joten se meni oikeastaan kuin huomaamatta ohi. Joten nyt on kroppa levännyt ja valmiina ensi viikon koitoksiin, noh sekin jää kyllä lyhyeksi koska ensi viikon perjantaina on sitten se hammasoperaatio ja tämän jälkeen tulee taas pikkuinen treenitauko.

Vaikka viikko alkoi huonosti se loppui erittäin hyvin. Perjantaina meillä oli töissä ensivuoden kevätjuhlien etcot ja bileet meni tosi hyvin, oikeasti en muista koska minulla olisi viimeksi ollut niin hauskaa. Juhlat oli nyyttäripohjaiset ja jokainen toi jotain syömistä ja juomista. Juotua tuli riittävästi mutta syömäpuoli hampaan takia oli pikkusen haasteellista, eli pikkusen meni vapaasyönti hukkaan. Noh lauantaina tuli entinen vävypoikasyömäänn ja tällöin onneksi ruoka oli tehty minuakin varten. Täytyy kyllä myöntää kuinka kroppa on muuttunut ja kuinka suurta myrkkyä alkoholi kropalla oikeastaan on. Nyt kun juon erittäin harvoin, tulen aina oikeasti tosi kipeäksi, mitä ei aiemmin ollut. Samoin huomaa kuinka hyvä minulla on dietillä olla, kun ruoka on pudasta niin kroppakin voi hyvin. Oikeastaan en ole enää pitkään aikaa ajatellut että olen dietillä tämä on nyt minun normiruoka.

Sitten tein poikkeuksen tuo vaakan kanssa, oli mukamas pakko itsensä punnita kun viimeksi oli niin paska tulos. Noh mitäs näytti vaaka , uskomattomat 71.9 kg eli olen nyt virallisesti pudottanut painoa 30.5kg eli 61 pakettia voita. On jotenkin vaikea oikeasti käsittää että olen tuon määrän pudottanut, alan vasta pikkuhiljaa käsittää mitä se tarkoittaa. Kaksi kiloa vielä niin vaasta katsoo minua 69.9kg ja sitä en ole näynyt lasten syntymän jälkeen eli yli 20 vuoteen. Lupaan että seuraavan kerran käyn vaassa vasta kahden viikon päästä kuten on sovittu ja olkoon se mitä tahansa en siitä stressaa alas se tulee joka tapauksessa.

25.8.2013

Eilisestä lähtien on yrittänyt flunssa iskeä päälle, kurkku on kipeä kuin olisin katkuksen nielaissut. Viimeksi olen ollut flunssa vuosi sitten, joten ei voi valittaa mutta olisin mielummin jättänyt tämän väliin. Muu perhe tämän jo sairastanut, jos hyvä tuuri käy on ohi muutamassa päivässä. Viime yö oli hirveä heräsin kaksi kertaa ottamaan särkylääkettä kun kurkku on niin kipeä, olen kuin jyrän alle jäänyt.

Ei riitä että hammas tuo haasteita syömiseen nyt mennään myös kurkkukivun kanssa,  onneksi ruokavalioon kuuluu pottu, joten kanakeiton voimilla meikä menee nyt eteenpäin. Siitä olen ylpeä että olen kaikki saanut syötyä, mutta pakko myöntää ettei parsakaalisose kyllä suurinta herkkuani ole. Tää on nyt asenteesta kiinni ja onneksi vaikka itseäni nyt kehun on asennne kohdillaan.

Treenit on mennyt yllätävän hyvin, aamuaerobiset ja salitreenit on tehty kaikki, lisäksi olen käynyt kaksi kertaa spinningissä ja viime sunnuntaina lähti ns . sokka irti. Eli aamusta painun taas rappusille ja sain tunti ja 4 minutissa tehty rappustreenin 15 x eli yhteensä 5470 askelta, ylös mentiin kävelten ja alas tultiin hölkäten. Oli oikeasti ihana huomata kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa alan oikeasti olla, jaksan jo vaikka mitä. Välipäivätkin olen muistanut pitää. Nyt vaan pitää ottaa maltti ja kestää ettei pääse liikkumaan ennen kuin on terve. Tässä juuri hiffasin että kyllä se elimistö on kumma, perjantaina minulla oli Jarin kanssa treenit kuten aina, tehtiin jalat ja jotenkin oli tosi takkusta ja olin jotenkin erityisen poikki, tämä taisi johtua siitä että olen tulossa kipeeksi.

Ohessa maisema 20.8.2013 aamulenkiltä klo 5.45. Kyllä noissa maisemissa kelpaa aamusta kävellä vaikka kuinka väsyttää.

Tuossa rappuset jotka ravasin 15 ylös ja alas, ihan mun uusi lemppalaji. Jonka pariin palaan heti kun olen terve.

Suurin onnenhetki oli keskiviikkona kun aamusta piruuttani kokeilin 38 housuja ja niin ne vaan menivät päälle.
Kropassa siis koko ajan jotain tapahtuu. Pikkuhiljaa lopullinen tavoite lähestyy.

Noh sitten se paino, meikäläisen lempilapsi ja myrheenkyyni. Vaakan tulos  +100g. Eli paino on nyt 72.7kg, kahdessa viikossa paino noussut 100g. Harmittaa vaikka tiesin että joskus tämäkin päivä koittaa että paino saattaa jumittaa.  Nyt täytyy ottaa vaan positiivinen asenne käyttöön ja sillä vetää tämä loppuvalmennus. Ihan mahanpohjassa tuntuu pettynyt, tunteileen kun mitään ei voi. Ei elämä kahteen viikoon kaadu ei + 100g, onhan pudotettuja kiloja kuitenkin 29.7kg. Ja sitä paisti 38 housut meni jalkaan, joten kai se niin on ettei kaikki näy aina kropassa. Nyt keskityn tähän enkä stressaa jotta kahden viikon pääsä oltaisiin menty alas.

Nyt vaan hoidetaan flunssa pois. Ensi perjantaina on ne työpaikan kesäjuhlien etcot johon olen saanut aikapäivi äsitten vapaasyöntipäivän, noh eipä tule varmasti paljoa syötyä hampaan takia, mutta jostakin yritän nauttia. 6.9 on sitten hammasoperaatio joten sen jälkeen kun olen parantunut " arki" palaa.

18.8.2013

Näin ensimmäinen työviikko loman jälkeen on takana. Pakko myöntää olipa kiva palata lomalta töihin, tiimi on niin ihana että tuntuu kuin olisi mennyt kotiin.

Viikko mennyt muuten hyvin, mutta tiistaina taas halkesi yksi juurihoidettu hammas, painelin hammaslääkäriin diapamin ja mieheni voimin ja hammaslääkäri sanoi ettei tälle voi mitään tehdä ja antoi lähetteen eteenpäin. Pakko sanoa että suomeksi sanottuna ketutti. Mä olen aivan hysteerisen hammaslääkäripelkoinen ja siitä syystä laiminlyönyt hammaslääkärissä käynnit, hoitanut vain akuutin pois mutta kokonaishoito puuttuu. Hetken tuskailin miten tästä eteenpäin, noh pakko saada hampaat hoidettua mutta miten kun pelkää hammaslääkäriä kuin ruttoa, annan mielummin vaikka repiä kynnet irti ennen kuin sinne menen. Noh tulos on se että aukaisin Oraliin tilin ja varasin ajan konsultaatioon jotta saisin kaikki hampaat hoidettua nukutuksessa. Kävin arvioissa tortaina ja jos hyvä tuuri käy on ensi viikolla itse operaatio. Noh ei tässä kaikki, perjaintaina tuli ikeneen tulehdus, röntgenjuttu tai mikä on sattui ja siitä perkele tuli tulehdus johon sain kaksi ab.kuuria päälle samaan aikaan. Se sitten hampaista mutta tuntuu että koko elämäni pyöriin suun ympärillä. Siitä olen onnellinen ettei särje, vaan pikkasen muistuttaa, onneksi.

Joten dietti on menty nyt hampaiden ehdoilla ja suurin haaste tulee siitä ettei oikein uskalla purra, kun tuo yksi hammas on halki. Eipä hätää onneksi osaan soveltaa ja kaikki on saatu syötyä vaikkakin osittain  " vauvanruokana" , joten tähän sanon nyt että hyvä minä.

Treenit sujuu hyvin, mutta nuo aamuaerobiset ovat jääneet tuohon hampaan takia, sen verran nuo diapamit ovat vielä aamuisin vaikuttaneet ( kun olen niitä kahdeta kettana viikona aikana ottanut hammaslääkärin takia). Salintreenin olen tehnyt neljä kertaa ja perjantaina vedettiin Jarin kanssa elämäni tiukin jalkatreeni, nautin siitä ihan täysillä. Pt-treenistä olin niin poikki että ruuan jälkeen nukahduin soffalle ja vetelin kahden tunnin päikkärit! Spinningissä olen käynyt kaksi kertaa. Eilen aamusta lähdin vetämään viikon ensimmäisen tyhjänmasun aamuaerobisen ja jalkatreenin endorfiininen saattelemana lähti ns. käpälästä intoiduin vetäisemään 1h 45 min kävelulenkin 8.2km ja samalla vedin matkan varrella porrastreenin yhtä putkea ilman taukoa rappusia yhteensä 3560, juma että siihen pystyin. Nyt voin todeta että alkaa olla tämä akka aikamoisessa kondiksessa. Jos en olisi kunnolla venytellyt en varmasti sängustä olisi päässyt ylös. Reidet on puhki ja poikki mutta siitäkin huolimatta ajattelin tänäkin aamuna lähteä rappusia ravaamaan jos vaan mitenkään pystyn, eikö ne sillä lähde millä on tullutkin?

Keskiviikkona ilmestyi Fit Laihdulehti jossa oli lehtijuttuni, oli ihan katsoa kuvaa ja huomata että siitäkin on paino pudonnut melkein 9kg. Oon kyllä tosi ylpeä kuinka tämä kesä on mennyt, elämäni ensimmäsitä kertaa ilman kesäkiloja. Pakko myöntää oli ihana katsoa omia lapsia kun äitin juttua lukivat ja olivat minusta niin ylpeitä että sitä omille kavereilleen facebookissa jakoivat. Toisaalta jos voin omalta osaltani edes yhtä ihmistä auttaa muuttamaan omaa elämäänsä oli itsensä likoon laittaminen sen arvoista. Tämä mitä olen itse käynyt läpi on minulle kultaakin arvokkaampaa, toistan itseäni mutta tämä matka on niin ihana etten tästä kyllä olisi valmis päivääkään vaihtamaan pois.

Aamulla meinasin vahingossa mennä vaakaan, vaatii totuuttelua että saa kahden viikon välein käydä. Toistaalta sen olen huomattanut etten oikeasti painoista enää niin kauheasti stressaa mikä on minulle paljon, siinäkin on tapautunut muutosta. Kyllä se alas tulee ihan varmasti, en aina eikä pidän vauhdista, mutta sille ei voi mitään. Kunhan dietttiä noudatan tulosta tulee. Oikeasti olen alkanut itseäni myös valmistamaan siihen että jossakin vaiheessa saattaa mahdollinen ns. jumi tulla päälle, olen siltä toistaiseksi säästynyt joten on hyvä myös tätä valmiiksi miettiä.

Nyt vetäisen nämä aamukaffet naamaan ja painun rappuisia tallomaan, lisäksi on tänään ohjelmassa selkätreeni ja päälle spinning.

11.8.2013

Näin loma vietetty ja kotiin palattu. Oikeasti tekipä hyvää viettää pikkasen lomaa ja olen itsestäni erittäin ylpeä, loma mentiin oikeasti dietin ehdoilla. Mun on pakko myöntää olen ihan Italia fani, jotenkin sen maan mentaliteelli, ihmiset ym. sopii meikäläiselle.

Aluksi pikkasen ajattelen miten tuo valmismatka menee, mutta ihan hyvin se meni kunhan vaan ei ottanut turhia paineita siitä että matkaoppaat luulee että kaikki suomalaiset ovat isoja lapsia jos nyt vähän kärjistän. Suuri kiitosvielä  tyttärelleni joka minua matkan aikana tuki.

Loma siis vietettiin Italiassa ja tarkemmin Sardiniassa. Hotelli oli kuin nenä naamaan treenejä ajatellen, sporttihotelli jossa oli viimeisen päälle kuntosali, ryhmäliikuntatunteja jne. Paikallinen luokitus neljä, mutta musta muuten max +kaksi, noh mähän oon tunnetusti ihan nöyhtäpylly mitä hotelleihin tulee, joten voin alla jäävi arvostelemaan.

Kotoa meillä oli mukana treenijauheet ja välipalat eli proteiinijauheet, patukat ja pähkinät valmiiksi pakattuna ja punnittuna. Lisäksi kertakäyttölautaset, haarukat, lusikat ja yksi veitsi pikkomista varten. Hotellissa ei ollut jääkaappia, ainostaan pieni minibaari joten ruoka haettiin päivittäin. Nyt kun oikeasti ajattelen, oon kyllä aika sissi kun väänsin ruuat hotellihuoneessa pikku juuresveitsellä. Nyt kun ajattelen sujui ruokailut hyvin, oon oppinut soveltamaan ja parasta mun asenne oli kohdallaan. Söin dietin mukaisesti viisi kertaa päivässä yleensä kaksi ruokaista salaattia missä oli runsaasti proteiiniä rasvana oliiviöljy, salitreenin jälkeen hiilarina oli iso omena, rannalla välipalaksi vetäisin yleensä patukan/ proteniinijuomat+ pähkinät/ omena, iltapalaksi söin puoli litraa 0.1% jogurttia plus omenan/ kirsikoita+ pähkinöitä. Oikeasti nälkä ei ollut kunhan piti ruokarytmistä kiinni. Puolivälissä lomaa oli vapaasyöntipäivä ja nautin siitä ihan suunnattomasti, silmät olisi syönyt enemmän mutta onneksi masu on pienentynyt, alkoa meni kohtuudella.  Maanantaina oli vapaasyöntipäivän jälkeen ohjelmassa 10 tunnin merireissu, sen sovelsin niin että söin tarjottavat laivalla, eli pikkasen makkaraa+ juustoa, äyriäispastaa tomaattikastikeessa, sen päälle höysytelyt simpukat ja päälle vesimeloonia. Oikeasti tein tämän päätöksen edellisenä päivänä, ei dietti tähän kaadu ja oikeasti en olisi kehdannut jättää ainona syömättä. Lisäksi söin dietistä poiketen illalla kaksi palaa pitsaa ja sirtuunasorbein. Eli oikeasti diettasin viisi päivää ja vapaasyöntipäiviä oli kaksi.

Loman aikana tein neljä salitreeniä, kuusi aamun tyhjän mahan aerobista koska aamulla oli vaan niin ihana kävellä rantakatua ja varsinkin paluumatkalla oli ihana puolenkilometrin ylimäki, joten peppu kiitti. Päivittäin käveltiin rannalle ja takasin, yhteensuuntaan matkaa oli 5km eli rannalle kävelyistä kerääntyi päivittäin kymmenen kilsaa. Tokana päivänä laiton sports trakkerin päälle ja päivän aikana tuli käveltyä reilut 24 km, tämä toistettiin oikeastaan joka päivä. Laskin että reissun aikan tuli käveltyä reiluisti yli sata kilometriä.

Loman jälkeen minulla olisi ollut perjantaina Jarin kanssa pt-treeni, jouduin sen perumaan koska torstaina alkoi kaulaani särkemään ihan hirveesti ja löysin oikeasta puoleta noin 1 cm kokoinen kipeä patin. En uskaltanut mennä treenaamaan vaan menin lääkäriin, onneksi kyseessä oli vain tulehtunut imusolmuke joten buranakuuri päälle ja jos ei kolmessa viikkossa lähde pois tai kasvaa niin lääkäriin uudestaan.

Eli välipäiviä tuli siis tällä viikolla kolme. Eilen kävin vetämässä kunnon jalkatreenin, Elixiaan jäi vain märkäläntti. Nyt aamulla on peffa ja reidet " ihan" tulessa joten tässäkin sanon hyvä minä. Viimeinen sarja takareidet 10 x 245kg, pikkisen puuskutuksen kera.

Ei ihan paras kuva, sai pikkasen pinnistää että pystyi samalla kuvaamaan.

Noh mitäs sitten sanoo vaaka loman ja kahden vapaasyöntipäivän jälkeen. Vaakahan on nyt meikäläisen paraskaveri -1,4kg kahdessa viikossa joten olen siihen todella tyytyväinen. Paino on nyt 72.6kg eli pudotettuja kiloa on 29.8kg! Noh sen tiedän aikaisemmasta että kroppani menee sekaisin varsinkin alkoholista joten onneksi seuraava punnitus on vasta kahden viikon päästä. Alan myös henkisesti valmistautumaan siihen että saattaa olla että jossakin vaiheessa kroppa menee jumii, siitäkin selviän koska tiedän että kyllä tämä paino alas tulee.

Tänään on ohjemassa yläkroppa ja spinning pitkästä aikaa. Huomenna onkin sitten paluu arkeen eli työt alkaa, töihinkin paluu tuntuu hyvältä. Näillä ajatuksilla tulevaa viikkoa kohti.