18.8.2013

Näin ensimmäinen työviikko loman jälkeen on takana. Pakko myöntää olipa kiva palata lomalta töihin, tiimi on niin ihana että tuntuu kuin olisi mennyt kotiin.

Viikko mennyt muuten hyvin, mutta tiistaina taas halkesi yksi juurihoidettu hammas, painelin hammaslääkäriin diapamin ja mieheni voimin ja hammaslääkäri sanoi ettei tälle voi mitään tehdä ja antoi lähetteen eteenpäin. Pakko sanoa että suomeksi sanottuna ketutti. Mä olen aivan hysteerisen hammaslääkäripelkoinen ja siitä syystä laiminlyönyt hammaslääkärissä käynnit, hoitanut vain akuutin pois mutta kokonaishoito puuttuu. Hetken tuskailin miten tästä eteenpäin, noh pakko saada hampaat hoidettua mutta miten kun pelkää hammaslääkäriä kuin ruttoa, annan mielummin vaikka repiä kynnet irti ennen kuin sinne menen. Noh tulos on se että aukaisin Oraliin tilin ja varasin ajan konsultaatioon jotta saisin kaikki hampaat hoidettua nukutuksessa. Kävin arvioissa tortaina ja jos hyvä tuuri käy on ensi viikolla itse operaatio. Noh ei tässä kaikki, perjaintaina tuli ikeneen tulehdus, röntgenjuttu tai mikä on sattui ja siitä perkele tuli tulehdus johon sain kaksi ab.kuuria päälle samaan aikaan. Se sitten hampaista mutta tuntuu että koko elämäni pyöriin suun ympärillä. Siitä olen onnellinen ettei särje, vaan pikkasen muistuttaa, onneksi.

Joten dietti on menty nyt hampaiden ehdoilla ja suurin haaste tulee siitä ettei oikein uskalla purra, kun tuo yksi hammas on halki. Eipä hätää onneksi osaan soveltaa ja kaikki on saatu syötyä vaikkakin osittain  " vauvanruokana" , joten tähän sanon nyt että hyvä minä.

Treenit sujuu hyvin, mutta nuo aamuaerobiset ovat jääneet tuohon hampaan takia, sen verran nuo diapamit ovat vielä aamuisin vaikuttaneet ( kun olen niitä kahdeta kettana viikona aikana ottanut hammaslääkärin takia). Salintreenin olen tehnyt neljä kertaa ja perjantaina vedettiin Jarin kanssa elämäni tiukin jalkatreeni, nautin siitä ihan täysillä. Pt-treenistä olin niin poikki että ruuan jälkeen nukahduin soffalle ja vetelin kahden tunnin päikkärit! Spinningissä olen käynyt kaksi kertaa. Eilen aamusta lähdin vetämään viikon ensimmäisen tyhjänmasun aamuaerobisen ja jalkatreenin endorfiininen saattelemana lähti ns. käpälästä intoiduin vetäisemään 1h 45 min kävelulenkin 8.2km ja samalla vedin matkan varrella porrastreenin yhtä putkea ilman taukoa rappusia yhteensä 3560, juma että siihen pystyin. Nyt voin todeta että alkaa olla tämä akka aikamoisessa kondiksessa. Jos en olisi kunnolla venytellyt en varmasti sängustä olisi päässyt ylös. Reidet on puhki ja poikki mutta siitäkin huolimatta ajattelin tänäkin aamuna lähteä rappusia ravaamaan jos vaan mitenkään pystyn, eikö ne sillä lähde millä on tullutkin?

Keskiviikkona ilmestyi Fit Laihdulehti jossa oli lehtijuttuni, oli ihan katsoa kuvaa ja huomata että siitäkin on paino pudonnut melkein 9kg. Oon kyllä tosi ylpeä kuinka tämä kesä on mennyt, elämäni ensimmäsitä kertaa ilman kesäkiloja. Pakko myöntää oli ihana katsoa omia lapsia kun äitin juttua lukivat ja olivat minusta niin ylpeitä että sitä omille kavereilleen facebookissa jakoivat. Toisaalta jos voin omalta osaltani edes yhtä ihmistä auttaa muuttamaan omaa elämäänsä oli itsensä likoon laittaminen sen arvoista. Tämä mitä olen itse käynyt läpi on minulle kultaakin arvokkaampaa, toistan itseäni mutta tämä matka on niin ihana etten tästä kyllä olisi valmis päivääkään vaihtamaan pois.

Aamulla meinasin vahingossa mennä vaakaan, vaatii totuuttelua että saa kahden viikon välein käydä. Toistaalta sen olen huomattanut etten oikeasti painoista enää niin kauheasti stressaa mikä on minulle paljon, siinäkin on tapautunut muutosta. Kyllä se alas tulee ihan varmasti, en aina eikä pidän vauhdista, mutta sille ei voi mitään. Kunhan dietttiä noudatan tulosta tulee. Oikeasti olen alkanut itseäni myös valmistamaan siihen että jossakin vaiheessa saattaa mahdollinen ns. jumi tulla päälle, olen siltä toistaiseksi säästynyt joten on hyvä myös tätä valmiiksi miettiä.

Nyt vetäisen nämä aamukaffet naamaan ja painun rappuisia tallomaan, lisäksi on tänään ohjelmassa selkätreeni ja päälle spinning.