10.11.2013

Isänpäivä, alkoi sillä että tyttären kanssa teimme rakkaalle miehelleni engaltilaisen aamupalan itse söin kiltisti kaurapuuron omilla härpäkkeillä.

Kuten aina ruokailut menee omalla painolla, sitä ei oikeasti mieti että on dietillä, varsinkin nyt kun tätä ruokaa on toistaiseksi paljon. Torstaina oli koulutus ja ruokailun pystyin hyvin duunaamaan dietin mukaisesti. Perjantaina olimme ukon kanssa ulkona pikkujouluja viettämässä, eikä sokka lähtenyt irti vaan nautin kohtuudella. On se vaan niin että elämässä arki ratkaisee, eikä yksittäiset tapahtumat diettiä tai elämä kaada. Ennen tämä oli minulle vaikeaa, kun olin niin tiukkapitoinen tässä asiassa, jotenkin mukamas tuntui dietti on pilalla kun ei pystynyt täysillä vetämään. Tässäkin olen utta oppinut ja näillä opeilla mennään loppuelämä.

Kokonaisvaltainen olo on hyvä, loman jälkeen on arkirytmi löutynyt hyvin. Ainoa asia mikä on oikeasti vaikeaa on liikunta, kroppa on ihan ihmeissään kuukauden taousta ja mieli tekee teppoisia, kokoajan vertaan missä olin enkä ole jostakin syystä omaan suoritukseeni tyytyväinen. Lisäksi haluasin treenata enemmän ja varsinkin pt-treenissä tuntuu että " teen" mukamas puoliteholla kun supersarjoja eikä triloja ei ole. eli nyt vinkuin valmentajalta että saisin niitä pt-treenissä tehdä. Siitä olen ylpeä että olen oikeasti tehnyt liikunnat ohjeen mukaan enkä ole niitä ilman lupaa alkanut tekemään enempää vaikka oikeasti halusin liikkua paljon enemmän.

Siitä olen onnellinen että ihminen joka on minulla läheinen ja vakavasti sairas, on nyt hieman parempi, lääkitys on alkanut tehota ja tämä näkyy. Tiedän että sairas on pitkäaikainen ja täynnä muuttujia, mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan.

Loppuvuoteen mahtuu monta tapahtumaa ja onneksi olen saanut luvan niistä nauttia, 29.11 on firman pikkujoulut, 5.12 lähden päiväristeilylle, 7.12 Circukseen katsomaan Samuli Edelmannnia ja uusi vuosi otetaan vastaan Apolossa Sami Hegbergin shown merkeissä ja sitten on vielä joulu. Sen olen päättänyt että nautitaan kohtuudella, sokkaa ei voi päästää irti ja välit vedetään täysillä. Yhtään grammaa en anna painon nousta en todellakaan.

Siitä päästäänkin vaaka asiaan, päätin että vaassa käyn nyt kahdenviikon välein eli ensi viikolla painopäivitys. Kyllä se alas tulee kuten aina, gramma kerrallaan. Tämä siksi että vaikka kuinka puhun jotenkin aina stressaan tuota painoasiaa joten opettelen nyt siitä pikkuhiljaa pois.