3.11

Näin se homma etenee maanantaina alkoi uusi vuosi valmennus virallisesti. Oikeasti ihanaa että ainakin vuoden saan jatkaa.

Viikko on mennyt todella nopeasti johtuen ennen kaikkea töistä. Vaikka töissä on ollut kiirestä, on seillä samalla ollut tosi kivaa, tiedän että toistan itseäni mulla on oikeasti maailman parhaat työkaverit. Oon tässä miettinyt kuinka onnellinen saa olla että minulla on hyvät taustajoukot ja voimavaratekijät on  kunnossa.

Yksi suuri muuttuja tässä nyt, yksi minulle läheisistä ihmisistä on vakavasti sairastunut ja tämä vaatii nyt minulta paljon. Entinen minä olisi hakenut lohdun ruuasta, uusi minä ei sitä tee. On tärkeää että itse pysyn hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa jotta pystyn olemaan apua ja tukena. Tiedän että tästäkin selviän on vaan mentävä päivä kerrallaan. Suurin ahdistuksen tunne oli epävarmuus ja siitä johtuva stressi, mutta onneksi on löytynyt syy ja seuraus.

Ruokailuiden suhteen sujuu hyvin, vaikka alussa oli outoa että tuota ruokaa on taas noin paljon, noh nautitaan siitä tiedän että se siitä kyllä vähenee. Liikuntaa on tehnyt ohjeiden mukaan, en yli enkä ali. Täytyy kyllä myöntää että kroppa on ihan sokissa kun on ollut tuo kuukauden tauko salitreenistä, jotenkin oon vaan ihan puhki. Perjantaina minulla oli pitkästä aikaa Jarin kanssa pt-treeni ja olisin ollut kuin taivaassa niin ihanaa se oli, että olenkin niitä kaivannut. Noh tästä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. treeniä treeniä niin kroppakin taas tottuu.

Vaalla kävin vaikka en aikonut sitä tehdä, -0.5kg joten enää 3kg noita lomakiloja pudotettavana. Eli kyllä se alas tulee, ehkä realistinen tavoite on että vuoden vaihteessa kun pistetään täysi rähinä päälle on lomakilot pudotettu?

Noh jottei ole pelkää synkyyttä ostin elämäni ensimmäisen kunnon juhlamekon ja siihen ihanat nahkakngät 10cm koroilla, kerrankin on pikkujoulujuhliin jotain nätti päälle pantavaa, ennnen oli vaan lainapeitteitä joten tästä nyt hyvää oloa!