26.5.2013

Näin se homma etenee ja viikko taas takana. Sain oikoluettavaksi tulevan Fit Laihdun lehden haastettelun, hyvin oli haastattelija saanut meikäläisen jorinoista esiin olennaisen. Toimitin toimitukseen ennen kuvan ja voi taivas minkä kokoinen siinä olen, tässä kuva.

Otettu Balilla huhtikuussa 2012, painoa kuvassa 103kg eli sama kuin valmennuksen alussa Olen lähdössä 3.10. uudestaan ystävien kanssa Balille ja pakko käydä ottamassa samassa paikkaa kuva. 12.6.2013 on sitten tämän hetkisten kuvien otto, noh saanpahan nähdä missä  olen nyt menossa.

On se kumma kuinka itsestään oppii vielä tämän ikäisenä uutta , meikäläinen on oppinut sen etten ajattele enää niin mustavalkoisesti ja olen valmis oppimaan uutta ja pyörämään mielipiteiteäni. Ennen kuin jotain sanoin pidin siitä kynsin ja hampainen kiinni, nyt olen valmis muuttamaan mielipiteeni ja kokeilemaan uusi asioita. Koskaan ei voi tietää mistä pitää jos ei sitä tosissaan ja avoimilla mielillä kokeile. Ainoa missä aioin olla ehdoton on tämä valmennus jonka vedän ohjeiden mukaan läpi.

Viikko on muuten mennyt kuten muutkin töitä ja treenejä tehden. Ruokailussa ei ongelmaa vaikka olen joutun sitä töissä kolme kertaa soveltamaan, omasta mielestäni olen osannut valita pahemmista parhaat. Olen sen huomannut ettei tämä kaadu siihen että joskus on vain pakko soveltaa, olen saanut siihen hyvät eväät jotka auttavat minua koko loppuelämäni ajan.

Perjantaina oli oman esimiehen kanssa lounaspalaveri ja ihanaa kun hän kävi kysymässä mitä saan syödä ja kuinka paljon ja oli käynyt ostamssa ohjeiden mukaisen lohisalaatin ja lisäksi minulle myös välipalan, eli kananmunia ja salaattia. On ihanaa kun kaikki minua tukevat, ei tähän oikeasti yksin vaan pysty. Mietin tässä juuri että olen selvinnyt ns. tuputtamiselta eli siltä että kyllähän voit yhden ottaa, ei se siihen kaadu. Johtuu varmasti siinä että olen kaikille kertonut missä mennään ja miksi ja että minä pysyn tiukasti ohjeissa. Nälkää oikeasti en näe kunhan syön kaikki ja onneksi noita kasviksia saa syödä paljon.

Yhden heikon hetken koin eilen mutta vain hiipuvan hetken, ilma oli aivan ihana ja sanoin ukoille että olisi ihanaa istua omalla terassilla ja ottaa lasi roseviiniä. Mutta se jäi vaan hetkeksi ja hyvä niin, koska en todellakaan sitä tee.

Treenit sujuvat hyvin, viime viikkoisen Jarin pt-treenin jalat kyllä aikesivat vasta keskiviikkona joten olipan jalkatreeni. Perjantaina oli Jarin kanssa taas ihanat treenit ja vieläkin on yläkroppa " tulessa", eilen ajanttelin että kävisin tekemässä pyörälenkin muttei toivoakaan että olisin pystynyt tankoa puristamaan. Sen olen huomannut että pt-treeneissä pystyn vaikka ja mihin kun toinen oikein kannustaa, yritän saada tuota samaa omiini ja joskus hiipivän hetken joku niistä pikkasen sitä edes muistuttaa.

Muuten olen treenannut viikon aikana ohjeiden mukaan. Tällä hetkellä on tehty 3 x salitreeni ja tänään pitää tehdä vielä yksi jotta tuo neljä tulee täyteen. Salitreenin lisäksi olen käynyt kolme kertaa spinningissä ja tehnyt yhden työmatkapyöräilyn. Keskiviikkona jaeilen vietin välipäivän ja on se kumma että se onkin vaikeaa, eli musta on tullut liikuntaholisti. Tänään on ohjelmassa naisten kymppi johon lähden kohta, teen sen kävellen kun ei tuo polvi kestä juoksemista, alkaa kerätä nestettä ja turpoaa juoksusta joten en sitä riskeeää jotta pystyn muut treenit sitten tekemään. Lulin että se on täysin kuntoutunut, mutta jokin tuossa juoksussa sitä ärsyttää.

Minulle oli vahingossa tullut naisten kympin paitana koko S ja kumma kyllä meni päälle, on se piukka mutta kumminkin meni päälle ja jatkossa on hyvä treeni paitana. Hiffasin muuten juuri että minun on pakko ottaa mukaan yksi välipalapatukka jotta saan ruokailut pidetty ohjeen mukaan. Sinne on vähän vaikea ruoka ottaa mukaan ja vetää kesken kävelyn mutta patukka onnistuu hyvin.

Sitten se viikon paino, nyt on pakko sanoa etten tiedä itkenkö vai nauranko vaaka näytti aamusta tasan 80kg eli viikossa -700g. Perkele ettei voinut olla vielä -100g. Oikeasti minua tämä naurataa. Sanoin muulle perheelle että ensi viikolla minulla on sitten ensimmäinen jumitusviikko ja vaaka lentää sitten kauniissa kaaressa takapihalle.

Kuvat jää valitettavasti pois kiireen takia, koska naisen kymppi kutsuu. Taidankin seuraavaksi laittaa sen ammattilaisen minusta ottavan kuvan.