Taakse jäänyt taas yksi viikko. Etukäteen " jännitin" tulevaa viikkoa koska perjantaina olisi ollut isäni 70v. syntymäpäivä, jos hän ei olisi kuollut viime juhannuksena. Täytyy kyllä sanoa että minulla oli ihana isä ja ikävä hiipii mieleeni. Perjantaipäivän pyhitin isäni muistolle ja olin vaan ja öllötin. Huomaan myös että olen ollut koko viikon jotekin herkässä mielentilanssa, nytkin hiipii kyyneet silmiin, suru vie aikansa.
Viikon aikana tein päätöksen siitä että jatkan valmennusta vielä vuoden jälkeen. Syyskuun viimeinen päivä päättyy valmennus ja pidän kuukauden tauon ennen uutta puolen vuoden valmennusjaksoa jonka teema on peffa oikealle paikalle. Tauko pidän sen takia koska lähden lokakuun alussa että ystävieni kanssa Balille, joten sinä aikana on turha valmennuksesta maksaa. Nyt on hyvä mieli kun tein päätöksen valmennuksen jatkamisesta.
Suostuin alkuviikosta Fit Laihdu lehden haastetteluun ja se oli perjantaina, haastattelijaa lainateksi hän mukaasa haastattelu oli hauska. Teemana oli henkinen puoli prosessin aikana ja sitähän tämä on ennen kaikkea henkistä. Sanoin kyllä hänelle etten ole vielä valmis vaan tähän on vielä matkaa, muttei kuulemma haittaa. Seuraava vaihe on kuvien otto ja tekstin oikoluku, joten en osaa vielä sanoa koska lehti ilmestyy. Jos voin edes yhtä ihmistä avautumisenai kauttaa auttaa kannatti osallistua haastetteluun Toisaalta itse haastettelu laittoi taas pohtimaan mitä on tullut tehtyä ja miksi.
Muuten viikko on mennyt kuten muutkin, syömisen suhteen ei ole ongelmaa. On kyllä kumma kuinka " helppoa" tämä loppujen lopuksi on ollut, miksen olen siis tehnyt tätä jo aikaisemmin. Noh ehkä kaikella on tarkoituksena ja aikansa. Senkin olen huomannut kun syö kaikki ja aikataulun mukaan ei oikesti ole nälkä, kumma kyllä ovat mieliteot oikeasti aikapäiviä sitten jonnekin kadonneet. Poikkeuksena on eileiset euroviisut eli aina aikaisemmin ollaan perheen kanssa tehty sen viimeisen päivän mässyt ja juotu ukon kanssa pikkasen viiniä. Nyt vaan tyydyin katsomaan kun tekivät tortillamässyn itse tehdyn salsan kera, pöytä täynnä karkkia ja muuta hyvää, nyt myönnän että oikeasti teki tiukkaa, siis aikuisen oikeasti ihan helvetin tiukkaa. Noh se mikä ei tapa vahvistaa ja selvisin eileisestä voittajana.
Toistaiseksi olen laittanut työmatkapyörän pannaan, kun siihen ei voimat oikein riitä muu treenaamisen lisäksi. Muuten treenin suhteen viikko on mennyt erinomaisesti, treenit sujuu hyvin ja kivaa on. Viime sunnuntaina menimme tyttäreni kanssa äitienpäivän aamutreeni tekemään ja odotimme 1 1/2 h emmekä pääseet salille kun oli tainnut avaaja nukkua pomppiin, eikä edes spinning-ohjaaja saanut ketään aukaisemaan ovea, joten en kyllä helpoisi periksi anna ja olen siitä ylpeä. Tulevan treeniviikon suunnittelen aina niin että treenit onnistuu ja jos on aikataulujen kanssa ongelmaa niin sitten saavat läheiset auttaa tai joustaa, meikäläinen on nyt ykkönen ja se on piste!!
Torstaina mulle oli kahden viikon tauon jälkeen Jarin kanssa pt-treenit ja ne vietettiin jalkatreenin teemassa, vähänkö oli ihanaa ja meikä teki omia henkilökohtaisia painoenkkoja. Koko kohta oli jalkaprässi leveä-ote vika sarja 20x 215kg, hyvä minä. Vieläkin tänä aamuna on jalat kipeät ja sai tulla rappuset hiljaa alas alakertaan, joten voi sanoa että jalkatreeni osui upposi. Olen siis hieman kehittynyt kun alotin aikoinani aloituspaino oli 80kg. En tiedä mistä johtui, isästä vai endorfiini ryöpystä, mutta kun tulin kotiin tuli minulta spontaanisti onnen kyyneleet. Tuli vaan jostakin niin onnellinen ja oikeasti ihana olo, etten voinut estää kyyneliä. Pikkasen ukko ja tytär katto pitkää ja päälle tuli naurun rymäkkä. Olen muutenkin viime aikoina tuntenut itseni tosi onnelliseksi. Jotenkin on sellainen tunne että se Hanna joka olen alkaa löytyä niiden kaikkien läskien alta.
Tuo se ei ole, vaikka tuokin näyttää onnelliselta. Niin sisällään se tunsi hukkuvansa omien läskien alle. Loppukuusta laitan päivitetyn kuvan ja ihanaa se näyttää ihan eri naiselta kun tuo joka otetiin just ennen valmennuksen alkua.
Sitten se tämän viikon paino, tekisi mieli sanoa jotakin mutten sano kuten lupasin valmentajalle en valita painonpudotuksesta vaikka vaaka näyttäsi mitä kunhan alas mennään. Viikonpudotus jo kolmatta viikko on -600g, eli nyt painon 80.7kg. Alas menee tasaisesti ja vaikkakin mulle tuskallisen hitaasti. Pikkuhiljaa alkaa yksi tavoitteesta lähestyä eli se että näen vaassa 7.lla alkava luvun, ai kuinka ihana ajatus.
Noh nyt kaffet naamaan ja alan valmistautua aamun tyhjänmasun sali- ja spinningtreeniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti