15.2.2014

Näin  se viikko on taas mennyt. Maanataina tapasin valmenttajani  eli Satu Kalmin, purin Sadulle oikein kunnolla mieltäni, itkin ja taannuin hetkeksi pikkulapseksi. Täytyy sano että tekipähän hyvää, taas sen tässä huomasi että suurin työ tehdään ajatustasolla, niin se vaan on. Satu kuuneteli ja palautti minut hienosti takaisin maanpinnalle ja kuten valkku sanoi ei mulla oikeasti tässä kiire mihinkään ole ja on aivan luonnollista että myös minullekin tulee jossakin vaiheessa ns. jumi päälle sitä edes auttaa tässä myös stressi ja särkylääkkeet. Satu laittoin minulle totaalisen liikuntakiellon kuten lääkäri, sain myös päivitetyn toipilasjan ruokavalion ja olen siitä todella iloinen. Satu pyysi vielä että tuon lääkärintodistuksen jotta voimme jatkaa valmennusta sairasloman ajan joten tämä valmennus loppuukin vasta marraskuun lopusssa, hyvä niin.

Sain tehtäväkseni rauhoittua ja opetella oman armon antamista itselleni, on se kumma tätä minä hoen omille asiakkailleni ja työntekijöileni mutta itse olen kyllä itseänii kohtaan todella vaativa ja armoton, nyt sen vasta käsitän. Minule on jotenkin kunnia asia tulla ommilla toimeen?!? Sain vielä tehtäväkseni lukea ja keskittyä tähän, noh meikäläinenhän tottelee ja kävi kirjoja hakemassa.

Tuossa yhden päivän ruuat mitä tällä hetkellä syön, onhan siinäkin koska käytännössä liikunta on nyt 0 ja olen ns. vuodepotilas kun mitään en tee. Ruokailut sujuu edelleen pilkkua viiaten, se on minulla aina ollut jotenkin " helppoa" ja kun noita katselee ymmärtää hyvin miksi, tuotahan pystyy vetämään koko loppuelämän niin se vaan on.

Kävin samalla kertaa moikkaamassa työkavereita ja oli oikeasti ihana niitä nähdä, siellä ne pärjäävät hyvin ja kovasti odottavat että pomo tulee röihin. Minulla on 20.2 työterveyslääkäri ja todella toivon että voin töhin jo palata ja käsi antaa siihen mahdolisuuden.

Tää käsi on kummallinen, välillä se on ihan paska ja särkee ihan helvetisti ja välillä ns. seestyneempi ja rauhassa, ehkä se on kuten kaikki minulle sanovat vie vaan aikansa kun tulee kuntoon ja minun on ymmärettävä ettei sillä oikeasti etten saa kädelä mitään tehdä.Olen nyt noudattanut lääkärin ja Sadun neuvoa ja en teen mitään 19.2 asti ja 20.2 työterveyslääkärin jälkeen katsotaan missä sitten mennään.

Elämä on tällä hetkellä pikkasen tylsää ja se pyörii oikean käden ympärillä, noh opinpahan rauhoittumaan ja ehkä myös itsestäni joten uutta. Satun tapaamisessa sovimme myös että jatkossa aamuaerobiset ovat vain 30min ettei kroppa totu liikaa aerobisiin jolloin painonhallinnata on haasteellista. Uudet liikuntaohjeet saan vasta ensi viikolla jos lääkäri antaa luvan liikkua. Jatkossa pidän myös kuukausittain yhden vapaasyöntipäivän, ennen tämä oli 6 viikon välien joten luottoa löytyy.

Oon ollut uudesta vuodesta lähtien tiukaisi dietillä ja ensi perejantaina 21.2 olen menossa ensin katsomaan nykytanssia Tunteet Tunteet http://www.hs.fi/kulttuuri/a1384579465307 ja sitten kuuntelemaan Le bonk Piste Pistettä niin ihana bändi että http://lebonk.fi/keikka/26326, http://www.youtube.com/watch?v=n-9Hw56h4U8 .

Lisäksi vaakakielto jatkuu, nyt saan käydä vaassa kerta kuussa ja tulos jaetaan viikoilla, ehkä hyvä niin koska tuo on ollut ja on minun ykkös stressin aihe.