Elämä voittaa, vaikka pikkasin taka-askelin. Eli askel kerrallaan näin se vaan on. Töihin siis palattu ja huomaan kyllä kuinka tärkeää tuo on minulle oikeasti on, itse työn, sen sisältö sekä siihen liityvät ihmissuhteet. Sain palata työnhön käden ehdoilla ja kyllä sitä olen noudattanut, hauska oikeasti huomata kuinka ihminen vaan oppii uutta, meikäläinen alkaa olla aika haka toimimaan vasurilla. Käsi on ollut pääsänntöiseti hyvä, välillä se aloittaa ne järkyt säryt, mutten niistä enää ahdistu kun tiedän mistä johtuvat.
Remontti alkaa pikkuhiljaa valmistua, olohuone on melkein valmis, oikeastaan tv-taso, lamppu ym. pikkujuttu puuttuu. Seuraavaksi on pikkueteisen, yläkerran tasanteen ja pojan huoneen vuoro. Noh ne saa nyt odottaa koska perheen miehet lähti torstaina viettämään laatuaikaa Lontooseen, pikkasen matseja katsomaan ja pubeja kiertämään, musta on ihanaa että ne meni kahdestaan. Täytyy kyllä sanoa että noiden raappusten maalaus oli todella haasteellista ja niissä oli jäykky työ, mutta lopputulos oli oikeasti kyllä kaiken vaivan arvoinen.
Tuossa vanhat puuportaat maalattuna, aikas hienot eikös totta!
Sain valmentajalta uuden saliohjelman jossa on kädet pois toistaiseksi, ohjelma on kolmijakoinen ja yhden kerran olen sen tehnyt eli etureidet ja se oli tiistaipäivä ja vasta tänään reidet toimii normaalisti joten voin sanoa että treeni osui ja upposi. Salitreenin saan tehdä max 4 x vko ja aerobiset on nyt max 3 xvko, ok näihin tyydyn. Salille oli oikeasti ihana palata.
Minulle olisi ollut Jarin kanssa perjantaina 2 kk tauon jälkeen pt-treeni. Joudun tämän perumaan koska torstaina alkoin töissä lounaan jälkeen vatsatauti/ ruokamyrkytys, itse olen sitä mieltä että seli oli ruokamyrkitys ja sain sen salaatista koska oireet alkoin 2 h syömisen jälkeen. Noh ei siis ollt ruokamyrkyrys, ukko soitti juuri Lontoosta ja kertoi että äijät ovat siellä vatsataudissa, että muo säälittää. Olin jo lähdössä töistä kotiin kun hississä joudun kääntymään takasin, hyvä että kerkisin wc.seen, onneksi työkaverit hoisi niin että pääsin taksiin ja taksilla nopeasti kotiin. Vuorokausi meni sitten sängynpohjalla, kuumessa ja wc,ssä, vielä tämäkin aamuna on maha ihan sekaisin, mutta onneksi en enää oksenna. Noh syödä olen kuitenkin yrittänyt jotta en meni ihan huonoon kuntoon eikä tuo dietti kärsisi.
Jos ei ota tuota vatsatautia huomioon on viikonruokailiut menneet ohjeiden mukaan. Tiedän että toistan itseäni, mutta vielä kerran sanon, että kun syön ohjeiden mukaan on olo todella hyvä, ei ole vatsavaivoja, nukkuminen ym. on hyvää. Eli kyllä se niin vaan on että polttoaineella on järkky merkitys ihmisen hyvinvoinnnille.
Jos vaan masu antaa periksi, painun huomenaamusta salille tekemään keskivartaloa. Ensi viikolla pääsee sitten miehen kanssa vihdoin ja viimein aloittamaan parisalsaharrastuksen, noh yksi poikkeus on jos se joutu töihin, mutta muuten mennään ja remontti saa sen aikaa odottaa. http://www.bailabaila.fi/
Jospa ensi viikko menisi kuin Manulle illallinen, saisi treenata ohjeen mukaan, käsi ei kuisasi niin olisin todella onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti