10.3.2013

Näin se viikko on taas mennyt kuin sormia näpsäyttäen. En oikeasti kyllä ymmärrä miten nopeasti aika menee.

Viikko meni mielestäni taas kuten edelliset, töitä tehden ja treenatessa. On se kymma kuinka oikeasti nautin tämän hetkisestä elämästäni, viikon aikana tuli mieleeni useita kertoja että olen tällä hetkellä elämääni tyytyväinen ja aidon oikeasti onnellinen. Sen olen huomannut että arki ratkaisee, elämä pitää elää tässä ja nyt eikä sitten kun ...

On se kumma miten ihminen tulee onnellisesti ihan pienistä asioita kuten minä uudesta saliohjelmasta, oikeasti on kiva saada yksi salitreeni lisää jotta tämä kauan kadoksissa ollut vyötärö alkaa löytyä. Samoin se että saan Damin reissulla olla vapaasyöntipäivillä kunhan palaan heti ruotuun ja senhän meikä tekee. Valkku antoi luvan koska olen sen ansainnut, sanoi kyllä suoraan ettei vapaasyöntipäiviä tule sitten vähään aikaan eli sehän tarkoittaa sitä että Vappu juhlitaan tänä vuonna dietillä, noh eipä haittaa.

Treenit sujuvat hyvin, maanantaina oli välipäivä. Tiistaina aamusta tyhjän vatsan sauvakävelylenkki ja illalla salitreeni ja päälle 55min spinning, keskiviikkona 55min spinning elämäni ensimmäinen challengetunti ja rinta röttingissä voin sanoa ettei tehnyt edes tiukkaa. Torstaina tein rakkaan tyttäreni kanssa jalkatreeni ja päälle vedettiin cross trainerilla, perjantaina oli aamusta tyhjään vatsaan spinning 45min ja töistä Jarin kanssa pt-treenit jossa käytiin läpi uusi saliohjelma, tuli hyvä mieli kun sain tekniikasta kehuja jotain se meikäläinenkin nykyjään osaa. Eilen pidin taas välipäivän ja tänään on aamusta ohjelmassa salitreeni ja päälle vetäsin 55min spinningin tyhjään vatsaan.

Sapuska puoli menee kuten ennekin, joten tämä on nyt vaan on meikäläisen normi ruokaa. Eilen oli ainoa heikko hetki kun porukat tilasi pizzaa ja olivat ostaneet kaiken maailman herkkuja lätkämatsiin. Istuin tässä heidän vieressään ja ihan oikeasti suuni oli kuolasta märkä, jotenkin se metukan tuoksu on vaan niin ihana. Noh nautin siis vaan tuoksuista ja söin samalla omaa ruokaani. On hienoa huomata oikeasti ettein " sorru mihinkään" jotenkin eihän se ole edes mitenkään mahdollista. Mä oon nyt vaan tällä ja se on piste. Asiassa helpottaa kodin vankkumaton tuki, ystävät ja työkaverit.

Olen sellaisenkin lieve ilmiön kohdannut kun kateus, on se kumma että pitää olla toiselle kateellinen ja ali-arvoida kun itse ei pysty. On myös ihmisiä joille Fitfarm on punainen vaate. Parasta/ pahinta on tämä, miten tuo nyt onnistuu kun ne ennenkin on tullut takasin ja miten sitten syöt kun tuo loppuu, tuo ei ainakaan voi olla loppuelämän ruokavalio. Miten niin en voi,  syön todella terveellisesti, monipuolisesti ja paljon!!! HALOO antakaa että ensin pudotan nämä kilot ja surkaa sitten vasta tuleeko ne takaisin, keskitytään nyt vain tähän ja sitten keskityn niiden pois pitämiseen. Noh olihan pakko avautua.

Viikon aikana annoin periksi ja painun vaatekauppaan oli ihan pakko ostaa muutama vaate kun nykyiset on suomeksi sanottuna kaapuja, sen verran on kropassa tapahtunut muutoksia. Lauantaina tein vaatekaapissani totaalisen siivouksen ja heitin kaikki isot vaatteet roskiiin en edes vienyt niitä kierrätykseen vaan ne meni roskikseen. Eipä jäänyt jäljelle oikeasti kuin muutama hassu vaate, muttei haittaa näillä nyt mennään ja yritän oikeasti pärjätä niillä siihen kunnes SAAN ostaa lopullisia vaatteita. Jätin itselleni yhden isot housut jotta voin todeta että tuosta lähdettiin eikä tuohon ole paluuta.

Sitten tuo minun lempilapsi eli paino vaaka näytti aamusta 84.4kg eli -0.6kg vko. On se vaan hidasta mutta on ollut toistaalta varmaa, gramma kerrallaan mennään alas, jokainen on pudoitettava ennen toista. 20kg.sta puuttuu tasan kaksi kiloa joten on mahdollista että saavutan tuon ennen Damin reissua, olin alun perin ajatellut että olisi kiva jos vaaka näyttäisi sitä ennen 7 alkavaa mutta se on mahdotonta joten tyydyn tuohon -20kg.

Nyt juon aamukaffen ja pakkaan treenikamat, on niin niin ihanaa lähteä salille ja parasta siinä on osaltaan se että rakas tyttäreni lähtee äidin kanssa. Miten se on niin ihana tuo elämäni valo, herää sunnuntaiaamuna mamman kanssa treenaamaan, jotain olen siis äitinä tehnyt oikein.