2.6.2013

Näin nyt on sitten kesäkuu. Alkuviikko on meni naisten kympin jäljeisessä huumassa, miten siitä tulikin niin ihana buusteri omaan jaksamiseen. Hitto en vieläkään ymmärrä että juoksin oikeasti koko Naisen kympin alusta loppuun??? Totaalisesti ylitin itseni!!

Nyt on siis takana valmennusta kahdeksan kuukautta eli 2/3 osaa, sinä aikana olen omaksunut uuden ruokavalion ja ruokarytmin.  Viikon aikana on syömiset menneet pääsääntöisesti dietin mukaan, muutama muuttua on töissä mutta niistäkin alan selvitä rutiininomaisesti. Sen verran olen soveltanut ohjeen mukaan eli työmatkapyöpäilyä olen syönyt salitreenin mukaan ja nyt on ollut voimia pyöräillä.

Liikkunnut olen tällä viikolla omasta mielestäni todella paljon, siihen mahtuu kolme työmatkapyöräilyä, kolme spinningiä ja salitreenit joista yksi oli taas pt-treeni. Koko perjantai keskityttiin Jarin kanssa selän treenaamiseen ja oli niin hiki että ensi kerralla mun täytyy muistaa ottaa mukaan hikipyyhe. Lisäksi kävin vetäisemässä eilen illalla 35 km pyörälenkin ja aikaa siihen kului kaksi tuntia. Kotiin kun pääsin söin ja olin ihan valmis sänkyyn. Ja voin sanoa että oli sen verran raskas ylämäkineen tuo eilinen että nukuin yön kuin tukki.

Sitten henkisesti suurin haaste eli nyt alkoi väliviikko, miten helvetissä selviän etten saa treenata ?? Ymmärrän että kropan on saatava levätä mutta suurin haaste onkin tämä henkinen puoli.  Noh saahan tehdä muutaman aerobisen mutta siltikin tulee olemaan tuskisen viikko. Sitten mietin oikeasti mikä on muutama aerobinen, noh onneksi valkku antaa siihenkin ohjeet koska todennäköisesti vetän muten liikaa. Lasken oikeasti päiviä että pääsen salille ja onneksi sain Jarilta eilen peruutusajan ensi viikon lauantaiksi. Mä myönnän että olen jäänyt tähän treenaamiseen ihan koukkuun, tämä on kuin huumetta jota ilman ei voi elää.

Viikon yksi kohokohta oli eilen kun mun oli pakko käydä ostamassa kesähousut ja muutamia kesäpaitoja. Taas harhailin aluksi 50.sten housujen luona kunnes muistin hei mähän olen kokoa 42. Noh niitä sitten sovittamaan, mutta hei mehän ovat isoja jotten mulle menee nyt 40 kokoiset housut, oli ihana huutaa ukolle että voitko rakas sittenkin tuota mulle pienet housut. Vedin ne jalkaani ja katsoin epäuskoisena peiliin, mulle 40 koon housut ihan epätodellinen tunne. Lisäski huomaan että alan päästä eroon sovituskopin tuskasta, siitä nöyryytyksestä ettei mikään mahdu ja näytän valkoiselta valaalta. Noh  ostin kahdethousut  toiset on pikkasen tiukat mutta olkoon, kohta sulahtavat jalkaan tosta vaan.

Sitten paluu maan tasalle, paino tänään sama kuin viime viikolla eli tasn 80kg joten +-0, siis ihan sama kuin viikko sitten. Tuijotin aamusta epäuskoisena vaakaa, kävin siinä uudestaan aikakin viisi kertaa ja aina sama tulos. Tiesin että jossakin vaihessa saattaa näin käydä, mutta siltikin tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut vaikken ole.

Olen aivan hölmö kun tämän sanon, mutta sanon kuitenkin, tuntuu että olisin läheiseni pettänyt  kuin en saavuttanut tuota 7 alkavaa kilomäärää, he ovat minua täysillä kannustaneet ja peffa ei vaan ala 7.lla, olisi pudonnut edes 100g mutta ei.  Luulisi että pelkästään viikon liikunnat olisivat painoa pudottaneet emuuta ei. Tekisi mieli sanoa että perkele ja saatana ja pari muuta sanaa päälle. Olen koko viikon stressanut että pitää näyttää sunnuntaina 7 alkavaa ja taidan nyt itse torpeeroida tätä stressaamalla ihan turhaan. Nyt kokoan itseni ja keskityn siihen mitä olen saavuttanut. Nyt nostan nokan ylös ja keskityn olennaiseen eli tulevaan väliviikkoon ja sen tiedän kun ohjeita noudatan myös tuloksia syntyy, kuten on syntynyt koko ajan.