Siitä on tänään tasan vuosi kun isäni kuoli minun kotiini, kuollessaan hän oli vain 69v, vuotias. On ollut hyvä huomata kuinka ahdistus ja ikävä on pikku hiljaa vaihtunut hyviin muistoihin joita isästäni on monia. Voin vain todeta että siinä oli hieno mies ja isä sekä vaari.
Juhannusaatto vietettiin äidiin ja isän korttipelikaverin kanssa isän muisto kunnioittaen. Jussi meni oikeasti tosi hyvin, meillä oli tosi kivaa. Syötiin ja juotiin kohtuudella. Voin sanoa että jäipä juhannuksesta uusi ihana muisto viime vuotisen tilalle.
Torstaina tein dietistä harkitun poikkeuksen. Laitoin päivällä valmentajalle sähköpostitse viestiä että meinaan lähteä ukkoni kanssa terasille. Voin sanoa suoraan että kun kirjoitin viestiä niin oikeasti sydän pamppali kurkussa, niin pahalta tuntui tehdä tämä harkittu rikos. Nyt selittelen mutta päädyin tähän siksi ettemme tule pääsemään ukkoni kanssa kesän aikana enää yhdessä ulos, koska tiistaina hänelle tehdään iso jalkaleikkaus ja kesä menee sairaslomalla.
On se kumma oikeasti miten mieli toimii, tuntuu että olisin tekemässä maailman isointa rikosta koska koskaan aikaisemmin en ole koko valmennusen aikana tehnyt yhtään poikkeusta. Taivas mitähän saan palauteeksi, noh se tulee mikä tulee olen sen ansainnut. Noh tehty mikä tehty, kaupungilla oli mukavaa otin muutaman viinilasin mutten syönyt mitään ennen kuin pääsin kotiin.
Muuten viikko on ruokailin suhteen menyt hyvin, eilen palasin heti taas takasin diettiin. Eilen oli tosi vaikeaa koska jostakin syystä olisin halunnut syödä kaikkea " hyvää" maan ja taivaan väliltä. On hienoa oikeasti huomata ettei vapaasyöntipäivät jää päälle vaan pystyn tekemään aina ryhtiliikkeen. Ennen en tähän pystynyt, mutta sekin onnistuu, hyvä minä. Viikon aikana oli töissä taas muutamia muuttujia, ja oikeasti osaan valita syömiset jo ulkona diettiä noudattaen.
Liikunnat sujuu hyvin, niissä minulla ei ole muuta vaikeutta kuin kohtuus. Treenaisin varmasti itseni ihan piippuun jos miulle ei olisi rajoja laitettu. Siitä olen ylepä että pidän oikesti lepopäivät, joskus se jää yhteen ja joskus maltan pitää kaksi, kuten tällä viikolla. Viikon aikana olen tehnyt salitreenin kolme kertaa ja päälle 2 spinningiä ja kävelyt treenit päälle. Tänään on tarkoitus kokeilla jalkatreeniä mitä en ole nyt kolmeen viikkoon tehnyt tuon oikean jalan polven kipulun takia. Aloitan maltilla ja teen aluksi huomattavasti pienemillä painolla jotta näne kestääkö polvi, jos ei vaihdan treenin. Torstaina minulla oli taas Jarin kanssa pt-treenit ja voin sanoa että se on kyllä tällä hetkellä aina minun viikkoni koko kohta. Teimme yhdistelyn rinta- ja selkä treenit ja päälle tapettiin minun vatsa, ihanaa. Kun lähdin Motivuksesta voin vain sanoa että salin lattialle jä märkä läntti.
Valkun kanssa sovittiin etten mene vaakaan kun vasta 28.6 jolloin meillä on tapaaminen, otan vasta silloin aamusta painon. Perjantaina on tasan 9 kuukautta siitä kun Satun ensi kertaa näin, voin vain todeta että aika on mennyt kuin siivellä ja tämä on ollut ja tulee olemaan ihanaa. Nautin niin tästä dietistä ja kaikesta mikä tähän liityy. Tämä on nyt minun loppuelämäni runko ja näillä ohjeilla tulen menemään kun olen tavoiteeni saavuttanut.
Siitäkin olen onnellinen ettei tämä lopu syyskuussa vaan jatkan tätä valmennusta lomani jälkeen, mutta silloin tavoitteeni on muuttunut ja sen nimi on peffa kuntoon.
Nyt kaffe naamaan ja kohta nokka kohti kuntosalia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti